London calling: Black Veil Brides @ London, 14.12.

Tästä on nyt pari viikkoa tästä reissusta, pari sataa euroa sinne meni enkä ole katunut hetkeäkään päätöstä lähteä. :D

Lähettiin siis kaverini Lindan kanssa perjantaina 13 päivä. Hyvä päivä lähtee lentää eikö olekin? :D Aamu alkoi 02: Hirveessä lähtöstressissä pakkasin viimeiset kamat laukkuun, irrotin sähkölaitteet seinästä, tarkistin vielä että uuni on pois päältä ja jääkaappi kiinni. Linda tuli siskonsa ja äitinsä kyydillä hakemaan mua 02.30 sillä bussimme Helsinki - Vantaalle lähti 03.15. Tietystihän sitä piti sitten juosta vielä varmistamaan että on se uuni todella pois päältä ja ovi lukossa kun oltiin saatu minun tavarani takakonttiin. Nämä lähdöt pois kaupungista on oikeen ylistyslaulu mun vainoharhaisuudelle ja ressaamiselle.

Linja-autoasemalla oltiin sitten suunnilleen 02.50. Suunniteltiin ensiksi että jos haettaisiin kahvia mutta päätettiin sitten että ei, koska ei oltu varmoja kuinka nopeesti pystyttäisiin kipittämään matkalaukkujen kanssa huoltamolle ja takaisin, ja sen lisäksi olin suunnitellut yrittäväni nukkua bussissa. Bussi oli 5 minuuttia myöhässä ja oli kamalaa odotella koska huomasin että TADAA olin unohtanut mun huivin kotiin. Jes. Ensimmäinen unohdettu tavara...
Onnekseni sain bussissa nukuttua jonkun verran, tai ainakin vaivuin johonkin horrokseen sen verran hyvin että aika meni nopeesti. Lentokentälle saavuttiin n. 05.30. Siellä sitten söin osan mukaan ottamistani eväistä. Kylmää pizzaa, nam <3 :( Tein ensimmäisen kerran tuttavuutta check in koneen kanssa, huomasin että mun nimi on kirjotettu hassusti joten menin kysymään siitä asiakaspalvelijalta, joka sitten teki mun check-inin kun kerran siihen hänen luokseen olin tullut. Jätettiin laukut ja suunnattiin turvatarkastuksen ja passin tarkastuksen jälkeen aamukahville starbucksiin, minnes muuallekaan, jossa päätin esitellä itseni Ashleyksi. Olin päättänyt käyttää sitä nimeä aina kun sitä kysyttäisiin kyseisessä kahvilaketjussa. Ja niin teinkin. Linda taisi ihmetellä hieman, mutta selitin asian sitten pöytään päästyämme. :D Aamukahvilla istuessamme laskimme minuutteja boardingin alkuun ja koneen lähtöön sekä söimme ehkä makeinta juustokakkua ikinä. Oikeesti se ei ollut enää hyvää, vaikka tykkäänkin kaikesta ällömakeesta ja olen suuri juustokakkujen ystävä.

Lentokoneen lähtö jännitti mua ehkä enemmän kuin Lindaa vaikka olen lentänyt pari kertaa aikasemmin ja hänellä on lentopelko. Mä en tiedä miksi, koska musta lentäminen on kivaa ja se lähtö on aina hauskinta. Mulla oli perhosia mahassa ja oikeesti voin melkein jo pahoin. Pelkäsin ehkä osana sitä että sattuuko mua korviin yhtälailla kuin viimeksi, kun tuntui että pää räjähtäisi, I mean seriosly. Mutta iloisena yllätyksenä tuli lähdettyämme että ei sattunut. Ainoa mikä oli vähän jännää, oli se että koska tuuli niin paljon, niin lentokone heilu ja saattoi yhtäkkiä ottaa harppauksen alemmas, mutta sekin vaihe meni ohi nopeesti. Mut hahaa sen lähdön aikana olin ihan fiiliksissä, tuntu kun ois ollu vuoristoradassa. :D

Lento meni hyvin ja saavuttiin Lontooseen Gatwickiin. Aikaa en tarkalleen muista, mutta meidän bussi sieltä Lontooseen lähti 11.15 ja meillä oli siinä välissä pari tuntia aikaa saada meidän tavarat (mitkä me saatiin ensimmäisten joukossa), löytää kartta sekä metrokartta, ottaa selvää missä saadaan ladattua Lindan oystercard ja ennen kaikkea löytää bussille. Näitä ei ollut onneks kovin vaikeeta löytää, kartta ja metrokartta oli samassa paketissa mikä haettii matkailija infosta ja oystercardia ei siellä pystynyt lataamaa, piti siis etsiä joku kioski sitten Lontoossa missä sen voisi ladata. Eikä sekään ollut hirmuisen haastavaa. Puolituntia odotettiin bussia kunnes sitten se tuli ja samantien ihastuttiin kuskiin. Voi kun se oli niin hauska ja ystävällinen. :D Lupasi kertoa meille missä kohtaa meidän pitää jäädä pois. :D Lontooseen päästyämme ei sitten oltu huomattu katsoa yhtäkään bussia joka menisi meidän hotellillemme joten heti kun oltiin saatu Lindan matkakortti ladattua, menin kysymään vanhemmalta henkilöltä että mikä bussi sinne päin menee. Hän kertoi ja koska oltiin oikealla pysäkillä jo, jäätiin siihen sitten odottelemaan. Bussi tuli ja päästiin hotellillemme. Huomattiin myös että lähin kauppa on aivan siinä vieressä ja he saivat meistä kanta-asiakkaat sen viikonlopun ajaksi. Hotellilla taidettiin syödä jotain, katsottiin oikeet tavarat mukaan ja lähdettiin tutkimaan kaupunkia. :)
Ensimmäinen päivä ja ilta vaan katseltiin ja shoppailtiin ja tultiin hyvissä ajoin nukkumaan seuraavaa päivää varten.

Aamulla heti ensimmäisenä suuntasin suihkun kautta aamupalalle ja olin tosi onnekas sillä olin viimeinen joka sinne kerkesi. Kannattaa jättää kaikki aina viime tippaan. :D Söin ja laitettii itsemme ihmisen näkösiksi ja lähdettiin taas kaupoille. Jätettiin keikkaliput ynnä muut hotellille jota sitten kyseenalaistin keskustassa kun huomasin että miksi meidän ylipäätään tarvii mennä hotellille uudestaan kun  me voitaisiin vaan lähtee tästä suoraan Camdeniin. Fucking Idiot. Noh, käytiin hakemassa lippuihin tarvittavat paperit, ja lähdettiin sitten keikkapaikalle lunastamaan lippuja. Oltiin valittu molemmat että ne liput pidettäsiin keikkapaikan lippumyymälässä jotta ei sitten tule niiden kanssa mitään ylimääräisiä ongelmia. Paitsi no että Lindan lippua ei voitu edes toimittaa Suomeen. Matkattin Camden Towniin yhdellä bussilla ja kahdella metrolla. Hokasin vasta jälkeenpäin että oltaisiin voitu lähtee hieman aikasemmin ja mennä koko matka bussilla joka kulki meidän hotellin ja Camdenin väliä. Mutta kun ei. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Löysimme tiemme keikkapaikalle, oltiin 20 minuuttia ennen kun liput piti viimeistään lunastaa ja aika jännäksi kävi kun ei tiedetty paljonko siellä lippumyymälässä on jonoa. Onneksi ei ollut paljoa ja saatiin liput melkein heti. Aluksi ajattelin että jos keikkapaikan varsinaisilla ovilla ei ole paljon jengiä, niin voitaisiin hyvin jäädä siihen jonottamaan, mutta koska paikalla oli porukkaa jo siihen aikaan, n. tunti ennen ovien avaamista, kaksi kertaa yhtä paljon kuin nosturilla oli siihen aikaan kun ovet avattiin (sinne huoltoaseman pihaan asti ellei pitemällekin), niin päätimme vaan tyynesti mennä subwayhin syömään siinä toivossa että siellä olisi ilmainen nettiyhteys. Ei ollut mutta sain sentään ruokaa. Nams! <3 mentiin vielä kiertelemään Camdeniin sen jälkeen sillä ajateltiin ettei me ikinä päästä siä keikalla lähellekään lavaa, niin turha sinne oli vielä mennä. Kierrettiin pääkatu läpi ja se Stalls Market josta löytyi hyvä bändipaita kauppa jossa soi Black Veil Bridesia. :D Siellä oli tosi paljon mun tyylisiä vaatekauppoja muutenkin, siis koko sillä alueella, sinne pitää ehdottomasti päästä joskus ihan kunnolla shoppailemaan. :D

Päätettiin hieman ovien aukaisun jälkeen mennä keikkajonoon sitten ja jonon pää löytyi vasta noin 300 metrin päästä ovilta. Hehheh. Onneksi se jono meni nopeesti, paljon, PALJON tehokkaammin kuin Suomessa ikinä ja päästiin sisälle noin puolessa tunnissa. Ehkä nopeemminkin. Heti sisälle päästyämme, ja turvatarkastukset läpäistyämme suunnattiin paitakojulle. Jonoteltiin hetki ja ostin sieltä yhden hienoimmista huppareista ikinä. Etupuoli ei oo ihan niin mun mieleen, mutta takaprintti: AAAAA täydellinen! <3 Paitakojulta mentiin narikalle, tarkoituksella väärässä järjestyksessä jotta saan sen ostamani hupparin vietyä narikkaan myöskin sillä narikalla käyminen maksoi muistaakseni eikä siellä muutenkaan tehnyt mieli rampata. Otin mukaani ainoastaan maalaamani lipun, kaiken muun irtaimiston jätin laukkuuni, puhelimen ja sitä myötä myös kameranikin, sillä siellä varoiteltiin kännykkävarkaista. Enkä mä nyt muutenkaan tarvitse keikoilla niin hirveesti kameraa, kun tykkään enemmän elää siellä mukana kuin tuijottaa showta näytön läpi. Sitten mentiin itse saliin. Heavens Basement oli jo soittamassa ja nähtiin vaan pari viimeistä biisiä heiltä, mikä oli ihan hyvä koska en kamalasti Suomessakaan lämmennyt heidän esiintymiselleen. Ensin oltiin taka alalla mutta päätettiin tunkeutua vähän eteenpäin ja päädyttiin salin keskivälille vasemmalle puolelle. Sovittiin Lindan kanssa tapaamispaikka jossa nähtäisiin keikan jälkeen jos joudutaan toisistamme eroon syystä tai toisesta. En tiennyt kuinka hurjaa menoa siellä on joten parempi sopia se varmuuden vuoksi. :)




Minuutteja ennen kuin BVB alkoi soittaan, tyypit alkoi laulaa In the endin kertosäettä ja voin kertoo että se kuullosti aivan mahtavalta. Lauloin mukana myöskin. :D Heavens Basementin laulaja mainitsi että meitä on talossa 3 200 ja se todella kuullosti ja näytti siltä. :D Vertailun vuoksi voin kertoa että Nosturissa oli 900 ja Klubilla Tampereella noin 300 ja molemmat keikat oli loppuunmyyty, kuten myös tämä Lontoon keikka. :D
Sitten keikka alkoi ja well, oli ihan mahtavaa!! :D Hypin ja huusin niin lujaa kun jaksoin, ja taisin pikkusen itkeekin välissä, olin niin sanoin kuvaamattoman onnellinen että vihdoin oltiin siellä kun olin odottanut kyseistä hetkeä niin kauan, nähnyt niin paljon vaivaa sen eteen että sinne on päästy. Settilista oli aikalailla sama kuin Suomessakin, biisijärjestyskin taisi olla suunnilleen sama. Mutta mua se ei ainakaan häirinnyt yhtään. :D Olin onnellinen ja heiluttelin tekemääni lippua aika-ajoin. En viitsinyt kokoaikaa sitä liehutella koska se oli niin iso että kun nostin sen niin ylös kuin käsilläni sain, se silti peitti mun naamani (näin siitä kankaasta hyvin läpi vaikka se olikin musta), ja halusin että takana olevat myös näkee keikasta jotain. :D
Jossain välissä keikkaa Andy kertoi että me olimme koko kiertueen tähän mennessä kovaäänisin yleisö mutta emme läheskään hulluin ja käski meitä muuttumaan hulluiksi. :D Niimpä samantien yleisöön ilmestyi kolme melko isoo circle pittiä. Harkitsin vakavasti koko loppukeikan ajan niihin liittymistä, mutta en sitten mennyt. Olisi pitänyt koska pittaaminen on melko hauskaa. :D


Keikan jälkeen Linda meni narikalle hakemaan meidän tavaroita ja minä sitten menin kaikkien keikan aikana sataneiden konfettien seasta etsimään lavalta heitettyjä plektroja sekä lavan eteen kärkkymään biisilistaa. Jinxin plektran löysin mutta biisilistaa en jaksanut odotella varsinkaan kun lavan edusta oli täynnä muita jotka oli juuri niiden samojen paperilappusten perään, joten lähdin ja mentiin sitten keikkaseurani kanssa etsimään keikkapaikan takaovea. Kysyttiin jopa järkkäreiltä että voiko ne kertoa missä BVBn keikkabussi on mutta eivät suostuneet kertomaan. Fine, etsitään sitten itse. :D Pyörittiin rakennuksen ympärillä pari minuuttia kunnes löydettiin joku aidattu alue, vähän kuin keikkapaikan takapiha, josta löytyi muitakin faneja. Aitojen takana oli kaksi tai kolme telttaa aivan melkein aidassa kiinni ja niiden takana oli pitkä valkoinen teltta ja autoja joka lähtöön. Mustaa bussia vaan ei näkynyt mutta oletan että se oli siellä jossain kaikkien niiden telttojen ja muiden autojen takana. Aidoilla oli kaks ovee, toinen autoille ja toinen jalankulkijoille ja molemmilta löytyi ovipuhelimet joten mistään turva-aidoista ei ollut kyse, vaan ne oli ihan rakennettu siihen. Pari fania oli kurkistelemassa aidan läpi telttojen välisestä kolosta sinne takaovi alueelle ja huuteli sinne pyytäen BVBtä tulemaan moikkaamaan meitä. Oli pakko mennä kysymään että onko he todella siellä aidan toisella puolella, niinku että näkeekö he BVBn jätkiä siellä ulkona. Vastaus oli että ei, mutta toivottavasti ne edes kuulee meidän pyynnöt. :D Jäätiin sitten sinne odottelemaan niinkun oltiin jo kauan ennen Lontooseen lähtöä uhkailtu ("Me ei sit lähdetä sieltä keikkapaikalta ennenkun ne tulee meitä moikkaamaan! - No ei todellakaan!"). Juteltiin portilla seisoneen järkkärin ja muiden fanien kanssa, jotka oli muuten aivan mahtavia! :D Meitä oli siellä odottelemassa vaan 10 ja nuorin oli 8 vuotias tyttö, jolla oli äiti tottakai mukana. :D Hän osallistui meidän keskusteluihin ihan kuin kuka tahansa muukin fani ja kun hän kehui vuolaasti BVBtä, olin vaan että "You are a great kid, gimme high five!" :D Parenting done right. :D

Parin tuntia kun oltiin seisty kylmässä ja sateessa ja tavattu kaikki Heavens Basementinkin jäsenet Lindan iloksi (haha kitaristille yritettiin opettaa että kuinka sanotaan vesi hiisi sihisi hississä. Meni melkein oikein :D), alkoi vihdoin tapahtua. Telttojen välistä tuli joku porukka ulos, joista yksi näytti hyvin hyvin tutulta. :D Osa aivoista rekisteröi kyllä että oh yeah se on Jinxx, mutta osa oli että oletko aivan varma jos se ei vaan oo joku tosi saman näkönen ja oli pakko kysyy kuiskaten vieressä jähmettyneenä seisseeltä fanilta, että "Is it Jinxx???!!!" Ilme kertoi kaiken tarvitun tiedon ja kiirehdin Jinxxin luo, joka oli jo parikymmentä sekunttia kerennyt seisomaan aivan meidän edessä ilmeestä päätellen ihmetellen, että "well whatya waiting for??" ja tyyliin matkalla jo kysyin että saanko halata. :D Tottakai sai, halasi muuten pitkään ja lujasti. Sen jälkeen rupesin kiireen vilkkaa etsimään tekemääni lippua jonka olin tunkenut keikan jälkeen laukkuuni ja kaduin sitä kun en ottanut sitä esiin jo aiemmin. Löysin sen kumminkin ja levitin nähtäväksi. :D Jinxx tykkäsi siitä, erityisesti siitä maskista minkä olin maalannut suomen lipun värein ja sanoi että on coolia kun tultiin niin kaukaa heitä katsomaan. :D Kysyi myös että oltiinko me Suomen keikoilla ja vastasin samantien että kyllä, molemmilla. :D Kehui sitä myös ja muisteli että minkä nimisillä paikkakunnilla he Suomessa oli. :D Helsingin muisti mutta Tampereen minä kerroin. :D Muistin myös että toin Suomesta merkkari karkkipussin BVBlle ja rupesin sitä siinä sitten etsimään laukusta. Voin kertoo että oli noloo kaivaa sitä siinä kun toinen odotti ja venytti lähtöönsä paikalta mun takiani. Jinxx oli siis menossa jonkun kaverinsa synttäribileisiin ja pahoitteli moneen otteeseen meille kuinka ei voinut jäädä pidemmäksi aikaa. Sanoin sitten että sitä ei löydy ja annan sen ehkä sitten jollekin toiselle jäsenelle jos he tulee. Samantien kun Jinxx lähti, levitin koko laukkuni sisällön siihen maahan ja sieltä se sitten löytyi. Jinxx kumminkin tuli hetken päästä takaisin jostain syystä, kadotakseen takaisin portista sisälle ja sain vielä tilaisuuden antaa ne karkit hänelle. Hän tykkäsi hirveesti antamastani lahjasta ja kertoi että he todella arvostavat fanien antamia lahjoja. :) Hän myös lupasi nuorimmalle fanille tulla 5 minuutin päästä kirjoittamaan nimmari kun ei kerennyt sitä siinä antamaan.

Taas sitten jäätiin venaamaan yhdessä muiden fanien kanssa, tottakai puhuen siitä kuinka ihana Jinxx oli. :D Jossain vaiheessa puhuttiin myös siitä kuinka tietynlaiset fanit ovat ärsyttäviä, ja nämä kanssa odottajat saavat kyllä kaikki pointsit multa kun olivat samoilla linjoilla siinä että bändiläisten tai yhtään kenenkään muidenkaan idolien yksityiselämä ja parisuhteet ei kuulu faneille, eikä niitä pidä arvostella koska todellisuudessa emme tiedä asioista yhtään mitään ja parempi niin. Haha tosin kaikki oli yhtä mieltä kun joku tokaisi että olisi ollut iloinen jos Sammi ja Jinxx olisi menneet naimisiin niinkuin huhujen mukaan oli suunnitteilla. :D ja huomautettiin sitten kuinka Jinxxillä on ihmeen pitkä viisi minuuttinen kun ei häntä alkanu näkymään takasin.

Jinxx ei ehkä tullut sinä aikana takasin kun me siellä oltiin mutta ei kauaa kun portista oli tulossa hieman isompi porukka. Linda oli ollu hiljaa pitkän aikaa kunnes kesken keskustelun muiden fanien kanssa hän vetää mua lujaa hihasta hoputtaen että "Ota se kamera, ota se kamera, OTA SE KAMERA!" Olin että mitää miksi, mutta tein työtä käskettyä ja kaivaessani puhelinta taskusta ja laittaessa kameraa valmiiksi, huomasin syyn: VOI HYVÄT HYSSYKÄT SE ON ANDY! :D Justhan oltiin puhuttu kuinka diivalta se vaikuttaa ainakin välillä, se on heistä ehkä viimesin joka tulisi meitä moikkaamaan ja siinä se kumminkin, vielä sillä hetkellä aidan toisella puolella, oli kävelemässä meitä kohti laukkuaan kaivellen. Me järjestäydyttii automaattisesti riviin aidan eteen silleen kumminkin että Andy koko seurueensa kanssa pääsi siitä ovesta pihalle. Suurinosa, ellei kaikki, sen seurueesta oli järkkäreitä jotka hoki että pitää päästä nopeesti pois, Andy ei voi olla kauaa meitä viihdyttämässä. Andy myös sanoi samaa ja kertoi että sen takia hän vaan kättelee kaikkia. Mä otin nopeesti taas lipun esille jotta kerkeen sen näyttämään. En kerenny oikeestaan edes jännitämään kun koko tilanne tuli niin äkkiä. Nopeeta tuli mun vuoro ja Andy taisi kätellä mua alussa ennen kun kysyi että saako halata. Vastaus oli tällä kertaa ei, siksi että hän on vähän kipeä. Vastasin että ei se haittaa, kun minäki oon kipee, mutta joko se ei kuullu tai sitten se vaan ei vastannu. Toivon ensimmäistä. :D Kun hän siirtyi jo seuraavan luo, pyysin kiltisti häntä odottamaan sekunnin että saisin lipun taiteltua auki taas kerran. Andy palasi takasin mun eteen ja sanoi että se näki sen lipun yleisössä keikan aikan (iiik se näki mut siellä!!) ja kertoi tykkäävänsä siitä. Kerroin niin nopeesti kun pystyin että ollaan tultu Suomesta asti ja että oltiin Suomessa molemmilla keikoilla ja oltiin myös toisen keikan meet and greetissä. :D Voi en osaa kertookaan kuinka kirkkaan siniset sen silmät on. :D Enkä sitä miltä se tuntui kun se katsoi mua hymyillen kun selitin meidän tarinaa ja oikeesti kuunteli mitä asiaa mulla on. :D Voi kuinka pienestä voikaan olla ilonen. Kysyin sitten vielä lopuksi että saisinko yhteiskuvan.En muista kyselikö muut sitä aikasemmin, mutta Andy katso niitä järkkäreitä kysyen, kun sitten se vastasi mulle, että "okay, but just one picture!" :D Olin siis yksi ja ainoa koko porukasta joka pääsi Andyn kainaloon kuvaan. I am one lucky bastard, I know! :D Kiittelin Andya aivan hulluna ennen sen kuvan ottoo ja sen jälkeenkin vielä. "THANK YOU THANK YOU THANK YOU SOO SOO MUCH!!! THANK YOU!" :D Se kätteli mua vielä toisen kerran, kätteli loppuja faneja ja lähti sitten nopeesti menemään.

Kello alko olemaan jo niin paljon että katsottiin järkevämmäksi lähteä melko nopeesti sen jälkeen kun Andy meni. Meillä oli kumminkin luvassa aikanen herätys seuraavana aamuna ja kello lähenteli jo kolmea yöllä. Koska metrot ei kulkenu yöllä, kysyttiin muilta faneilta että millä bussilla pääsee keskustaan, ihan mihin tahansa sinne. Saatiin aika epävarma vastaus mutta lähdettiin sitten etsimään bussipysäkkiä. Halattiin kaikki läpi keiden kanssa oltiin juteltu, kertoen että oli hauska tavata ja toivottavasti kaikki pääsee turvallisesti perille minne ikinä onkaan menossa. Yksi meistä jäi vielä odottelemaan josko hänen "elämänsä rakkaus" Ashley vielä tulisi noista porteista ulos ja käskin kertomaan Ashille terveisiä. :D Lähdettiin ja käveltiin Camden Townin suuntaan pitkään mutta yhtäkään pysäkkiä ei tullut oikeella puolella tietä vastaan. Jotkut BVB fanit sitten tunnisti meidät siinä matkalla ja antoi meille paremmat ohjeet bussista ja jatkettiin matkaa. :) Pian löydettiin oikea bussipysäkki ja päästiin bussilla keskustaan. Trafalgar squarella jäätiin pois ja taas sitten oli aika ottaa selvää mikä näistä busseista menisi Peckhamiin, meidän hotellille, tai edes Vauxhallille josta me tiedettiin menevän bussi haluamaamme paikkaan 24/7. Käytiin jossain kaupassa kysymässä vartijalta neuvoo ja hän neuvoi meidät bussipysäkille. Pienten löytämisvaikeuksien jälkeen päädyttiin sille minne hän meidät ohjasi. Kumminkin huomattiin pian että se on väärä pysäkki ja kysyin joltain pysäkillä olleelta naiselta, että mistä päästäisiin bussiin jolla me neuvojen mukaan päästäisiin määränpäähän. Saatiin taas ohjeet ja lähdettiin taas etsimään toista pysäkkiä. Jalkoihin sattu, oli kylmä, enkä halunnu mitään muuta sillä hetkellä kuin vaan nukkumaan, mutta en valittanu sillä pakko oli jatkaa ja muisto siitä mitä aiemmin yöllä oli tapahtunut, antoi voimaa jaksaa perille asti. Viimein löydettiin oikea pysäkki ja oikea bussi ja päästiin viimein hotellille nukkumaan. <3 Yhteensä tässä bussiseikkailussa Lontoon yössä kesti noin kaksi tuntia.

Viimesenä päivänä me vaan keskityttiin shoppailemaan, taas. Käytiin myös kings crossilla Harry Potter shopissa ja poseeraamassa laituri 9 3/4:stä kyltin edessä. :D Yritin päästä Tylypahkaan, mutta Tylypahkan pikajuna ei kulkenukaan enää ja pääsin vaan laiturille. Olen siis myös kova Harry Potter fani, kirjastostani löytyy kaikki leffat ja kirjat, Draco Malfoyn taikasauva, luihusen kravatti, sekä muuta pikku sälää jotka oli osana mun viime Halloween asua. Vaikee arvata miksi pukeuduin. Ja myös pari aiheeseen liittyvää tatskaa todistaa faniuttani. :D
"Back to witches and wizards
and magical beasts,
to goblins and ghosts
and to magical feasts,
it's all that I love 
and it's all that I need at Hogwarts, Hogwarts!"

Käytiin vielä myös Forbidden planetissa jossa päästin nörttini valloilleen, ostin Taru Sormusten Herrasta sormus kaulakorun ("Myyy precioooouusss!"), Invincible Iron Man mukin, Fannille Agent of S.H.I.E.L.D mukin ja Gerard Wayn true lives of the fabulous killjoys sarjakuvan viidennen numeron. En oo lukenu vielä niitä ollenkaan, mutta kun ei ollut muita numeroita jäljellä siellä, niin otin sitten tuon. :)

Mentiin ajoissa hotellille pakkaamaan, koska herätys oli 03.30, jotta kerettiin 04 kirjautumaan ulos ja jotta varmasti kerettiin 05.20 lähtevään bussiin kohti Gatwickia Ei olisi välttämättä tarvinnut ostaa niin aikaseen bussiin lippua, mutta onneksi ostettiin, koska se bussi oli 20 minuuttia myöhässä. Kentällä oltiin klo 07. Selvittiin kaikkien lähtö ja turvatarkastusten läpi. Varsinaista passin tarkastusta ei ollut, koska se tapahtui niin että boarding passia piti vilauttaa jossain koneessa ennen kuin pääsi edes turvatarkastukseen. Sitten portilla katsottiin että passin tiedot täsmää sen boarding passin kanssa. Kierrettiin sitten kauppoja siellä vielä ja tilanne meni varsin jännäksi kun meidän boardingin piti olla 09.10 ja vielä 09 tauluilla luki portin sijaan että se kerrotaan myöhemmin.Saatiin viesti norwegianilta, että lento on myöhässä, mutta portilla pitäisi kumminkin olla ilmoitettuun aikaan. Eihän siinä oikeestaan mikään muu jännittäny muuta kun se että kuinka myöhässä se lento sitten oikeen on.
Venattiin noin 20 minuuttia kun sit saatiin vihdoin tieto että mihin meidän pitää mennä. Sitten taas portilla odoteltiin vielä hetki ja päästiin sitten vasta koneeseen. Tällä kertaa vähän vihlasi korvaan välillä lennon aikana, koska olin onnistunut saamaan flunssan siinä BVBtä odotellessa ja sunnuntaina shoppaillessa kun satoi koko päivän, mutta muuten meni hyvin. :) Koska Linda oli ostanut jo aiemmin paluu bussiin liput Helsingistä Tampereelle ja se bussi lähti vasta illalla, sanottiin hyvästit kentällä, ja lähdin häntä aiemmin kohti kotia. :) Oli niin hyvä fiilis palata kotiin, mutta olisin myös mieluusti jäänyt sinne pidemmäksi aikaa. :D

I'm going slightly mad pt2/Black veil brides @ Tampere 27102013

Oltiin aikasin Kampilla joten kerettiin aikasempaan bussiin Tampereelle päin, kun voitiin etukäteen kuvitellakaan. 23:45 lähdettiin ja Tampereella oltiin perillä noin kolmen aikaan. Sain bussissa jonkun verran nukutua mikä oli aivan mahtavaa ja muistan nähneeni jotain todella pimeetä unta sekä tiputelleeni limupulloani koko ajan lattialle. Niinku minä oikeasti teinkin mutta vaan nukahtelin siinä välissä. :D Tampereella jäätiin vähän ennen keskustaa kyydistä pois Lindan kanssa ja Fanni jatkoi matkaansa kotiin nukkumaan. Me taasen suunnattiin minun kämpilleni jossa kävin suihkussa, vaihdoin vaatteet, pakkasin uudestaan, söin ja sitten lähdettiin 05.40 bussilla keskustaan päin. Kämpillä muistin että toinen makuupusseista kuten myös minun huivini oli jäänyt Fannin hoiviin, joten kauppareissun ja klubin oville asettautumisen jälkeen ei auttanu muuta kuin käydä hakemassa nämä kaksi puuttuvaa lammasta plus makuualusta Lindalle. Ja voin muuten sanoa että väsytti aivan perkeleesti.

Kun pääsin asettumaan takaisin klubin oville, missä meitä ennen oli muuten  tasan yksi henkilö jonossa, söin ja vedin vihdoin niitä melatoniin tabletteja oikein kaksin kappalein. Oli vaan aivan sama mitä tapahtuu mutta mun oli vaan oikeesti pakko saada nukuttua edes vähäsen. Ainoa mikä mulla tässä aiheuttaa ongelmaa on kylmyys ja se että ollaan ulkoilmassa taivasalla. Niiden tablettien avulla sain onneksi nukuttua pari tuntia. Näin taas jotain aivan jäätävää unta mutta en muista mitä. Niinkun aina jos nukun bussissa tai jonottaessa. Heräsin sitten tosi epämukavaan tunteeseen just ennen herätyskellon soittoa klo: 09.50. Makuualusta ei yhtään auttanu kylmään ja kovaan maahan ja tuntui kuin oisin sisältä syvä jäässä vaikka muuten oli ihan lämmin. Ja olin iloinen huomatessani että kukaan luokkakavereista ei ollut tullut herättelemään tai vissiin edes huomannut mua siellä makuupussi toukkien keskellä, sillä mulla olisi ollut tunteja viereisessä koulussa. Klubin auetessa pihalle roudattiin pari aitaa ja meidät käskettiin siirtymään niiden aitojen ja seinän väliin. Tehtiin kuten käskettiin ja päätettiin että pienennetään meidän elintilaa siten että istutaan molemmat samalla makuualustalla. Sillä tavaramäärällä meillä oli hiukkasen oli tilan puutetta. :D Kasattiin ne kassit ja laukut sellaiseksi isoksi mount everestiksi meidän ja ekan jonottajan väliin.

Kellon lähestyessä klo 14 lähdin meikkaamaan Tullintorille ja matkalla tutustuin yhteen samaa koulua mun kanssa käyvään BVB faniin, jonka kanssa turistiin pitkät pätkät. Klo: 15 muodostettiin klubin toisille oville VIP jono  ja lähdettiin sitten viemään tavaroita ja laittamaan hiuksia ja korjailemaan meikkejä vielä Fannin kämpille. Ei muuten ollu yhtään paineita meikkaamisessa kun mietti koko ajan että kohta mä tapaan mun idolit. :D Takasin tullessa sitten ihailtiin Ashleytä, Andya ja CC:tä kun ne hengaili siinä klubin ikkunoiden edessä. Yhdessä vaiheessa sitten huomattiin kun Ashley pukee takkia päälle ja on selkeesti tulossa ulos ja oltin ihan että EIKÄNYTSETULEE!!ASDF! Sit se vaa avasi sen oven, väänteli naamaa meille ja meni takasin. :D

Klo 18 meidät tultiin sitten hakemaan meet & greettiin. Käveltiin siitä klubin läpi ja siellä ne löhöili kaikki sohvilla ja teki kuka mitäkin. Käveltiin iha heidän vierestä ohi nätisti ja hiljaa ja meidät vietiin eteiseen punaisen narun taakse jolloin meille sitten kerrottiin säännöt: 2 nimmaria kaikilta, 1 kuva, ei haleja. Ei saa kiljua, eikä juosta, pitää mennä rauhassa. Bändiläiset meni sitten meistä siitä ohi, Andy ensimmäisenä, Ashley laulellen perässä jne. Se Ashleyn laulu kaiku sieltä yläkerran miittipaikalta alas eteiseen asti. :D  Enkelin ääni! <3

Meidät kuljetettiin sitten vähän bändiläisten jälkeen portaat ylös. Meidän piti mennä sinne miittihuoneeseen yksi kerrallaan ja minä olin tietenkin ensimmäinen astumassa hain kitaan. Jännitti aivan hulluna, varmaan enemmän kuin koskaan aikasemmin. Menin huoneeseen sisälle ja jäin vaan sekunniksi tai pariksi ihmettelemään mistä suunnasta mun pitää alottaa josta sitten opastaja, jolle myös jätin puhelimeni jolla hän sitten otti kuvan, osoitti CC:n suuntaan. Oli niin kamalaa kun ne kaikki vaan katto mua sieltä pöydän toiselta puolelta. :D Andya en meinannu uskaltaa katsoo silmiin kun pelkäsin että mä friikkaan. Ihan oikeasti. Mutta rohkeesti sitten astelin pöydän päähän, CC tervehti mua ja ensimmäisenä vaan tokaisin että "Hi! Can you sign these for me?  I'm SO fucking nerveous!" CC: "Sure! There is nothing to be nerveous about". Seuraavana vuorossa oli Jake jolle vaan sanoin että "Hi!" Kun en oikein tiennyt mitä pitäisi sanoa. Se on aina niin hiljanen haastatteluissa kun muut bändistä on äänekkäämpiä. Seuraavana oli Jinxx jolta muistaakseni kysyin että "how do you like it in here". En ole varma kysyinkö oikeesti vai mietinkö vaan, mutta mielestäni Jinxx vastasi jotain että on ollut ihan mukavaa. Mut siinä kohdalla mun kaikki pasmat ja maailmankirjat meni sekasin kun kuulin pöydän toisesta päästä Andyn toteavan että "You have a cool tattoo! Dr. Feelgood I see". Fanityttö minä ei tainnut ihan tajuta asiaa heti kun pystyin vastaamaan että "I am glad you noticed!" Myöhemmin mietin että sen olisi voinut sanoa vähän eri tavalla mutta varmasti se ymmärsi kumminkin, että tarkotin että kiva että joku sen tunnisti kun niin harva sitä maskottia tietää. :D Kerroin että samassa tatskassa on heidän sanotuksiaan jonka takia sitten Jinxx halusi lähemmin katsoa sitä. Siirryin Ashleyn eteen, joka oli ihan ihmeen hiljanen, joka muistaakseni oli jo rustannut nimensä niin albumin kansivihkoon kuin paperille. Olin jo siirtymässä Andyn eteen kun muistin eilisen keikan ja tokaisin nopeasti "By the way, the flag you picked up yesterday in Helsinki, I made it" Ashleyn ilme kirkastui. :D "It was YOU!? You made it?? It was awesome" ja samalla Andykin kehui sitä sanomalla että "I loved it" tai jotain sinne päin, olin niin jotenki jännitys shokissa ja adrenaliinia vaa virtas että en muista ihan tarkalleen. :D Andy anto mulle ne nimmarit ja sen jälkeen mut käskettii siirtymää pöydän toiselle puolelle kuvaa varten. Kuvan oton jälkeen sitten nopeasti lisäsin vielä että että "Btw I am coming to see you in London in a couple of weeks, and she is coming with me too" ja osoitin samalla seuraavana jonossa olevaa Lindaa. Andy käänty katsoo mua kun olin siä niiden takana ja  VOI ETTÄ SEN SILMÄT! Se vastas mulle että "Oh cool!" Mä sulin. :D

Lähdin sitten nimmareiden ja puhelimeni kanssa astetta jos toista onnellisempana takaisin eteiseen. Matkalla halasin ensimmäistä vastaan tulevaa, Iraa, ja riensin sitten alas soittamaan Fannille Menin aivan hulluks ja selittäessä kävelin ees taas enkä pystyny olee paikallani ja mua itketti, onnesta, ihan hirveesti, mutta kyyneleitä ei tullu. Sitten alas alkoi valua porukkaa joidenka tulkitsin tarvitsevan mun tukea, joten lopetettiin puhelu ja siinä sitten halailtiin keskenämme ja jaettiin tuoreeltaan kokemuksiamme BVB oli ollu tosi mukavia kaikille ja ne oli jossain vaiheessa vaan ruvennu vääntelee naamaa ja nauramaan iha hulluna. :D Ei taida olla kaikki intiaanit veneessä, niinkun ei meilläkään. :D

Vähän enne ovien aukasua päästiin sitten lavan eteen ja voi että eturivi keskeltä! :D Pidettiin paikkaa jonossa ekana olleelle fanille ja suurinosa vip passin ostaneista oli tullut aamulla jonottamaan, joten minkäänlaista epäoikeudenmukaisuutta tässä ei mielestäni ollut. Koko Heavens Basementin keikan ajan odotin vaan, että ne lopettaisi. Ne rummut oli tosi lähellä lavan reunaa, ihan maksimissaan 50 cm päässä minusta ja voin sanoa että sattu korviin ne rummut aivan kamalasti. Pidin ensimmäisien parin biisin aikana käsiä korvilla kunnes sitten heidän laulaja tuli mulle ojentamaan korvatulpat ja kysyi biisin jälkeen vielä että oonko mä kunnossa. :D Kohteliasta meininkiä. Mutta olin kyllä ilonen kun he lopettivat. BVB alotti siitä noin puolen tunnin päästä ja oli oikeesti mun mielestä parempi keikka kuin Helsingissä. :D Enkä tarvinnu enää korvatulppia kun CC:n rummut oli sen verran kauempana kun lämppäribändin, että ne ei enää sattunu. Porukkaa oli vähemmän paikalla, mutta oli reilusti äänekkäämpiä kuin nosturissa ja myös painetta oli runsaasti enemmän. Rämpytin Ashleyn bassoo ja Jinxxin kitaraa pariinkin otteeseen, joista ekan kerran jälkeen Jinxxin kanssa heitettii high fivet ja se piti mua kädestä. :D Andya pidin kädestä useemman kerran ja se kulki siinä niin lähellä että tais kerran vissiin astua mun sormen päälle ja kerran siirsi mun kättä jalallaan pois tieltä. Ja kun se yhessä vaiheessa tuli juomaan monsteria siihe mun etee, puolet hörpystä tippu mun päälle. :D mut oikeesti oli vaikee käsittää että ne seisoo siinä ihan lähellä ja niihi ylettäis koskemaa hyvin, niiden ja eturivin välillä oli eroa vaan muutamia kymmeniä senttejä. :D Eikä välttämättä aina sitäkään. Yhdessä vaiheessa kun heilutin mun kättä ja katsoi vissiin Ashleytä, ihmettelin et mihin mun käsi osuu koko ajan ja käännyin kattoo niin AAA ANDYN KÄSIVARTEEN! :D

Keikan jälkee riennettiin mahdollisimman nopeesti hakemaan hupparit ja takit narikasta ja lähdettiin sitten samantien Black veil bridesin bussille odottelemaan josko he tulisivat ulos. Andy, Jinxx ja Jake livahti nopeasti bussista taksiin. Lauleltiin muiden odottavien fanien kanssa viidakossa nukkuu jellonaa, tuiki tuiki tähtöstä ja in the endiä, Ashley tuli taas bussin verhojen väliin vääntelee naamaansa ja hetken päästä CC kuvaamaan meitä. :D Kumminkin tulivat ulos melko nopeesti. Kaikki rupes laulamaan in the endiä kun Ashley astui ulos bussista ja se vaan kannusti meitä laulamaan pidemmälle sitä biisiä. :D Sitten CC tuli ulos ja ne rupesi jakamaan nimmareita ja juttelemaan ihmisten kanssa. :D Ashley tuli sanomaan käsipäivää mulle sanoen et "hey how are you doing?" kun ojensin kättäni sille. Täsmensin sitten, että haha mä halusin kyllä vaa nimmarin mun käteen, joho Ash vastasi, että se ei voi kirjottaa nimmaria iholle kun se sitten rikkoisi sen kynän. :) Kun CC tuli tarpeeksi lähelle kysyin että saako halata ja se vastas että tottakai. Sitten vielä halatessa varmisti että olinko se minä joka sitä kysyi, kun se katsoi muualle kun kysyin sitä siltä, joten se ei voinu olla ihan varma. :D Linda pääsi CC:n ja Ashleyn kanssa kuviin ja minä toimin kuvaajana ja mä kuulin aivan ihanan keskustelun jonkun fanin ja Ashleyn välillä vähän matkan päässä:

Fani: "Can I hug you?"
Ash: *halaa fania* "You should get a boyfriend"
Fani: "But no-one likes me"
Ash: "Bullshit. There is someone who likes you, there is the one for everyone"
AWWW!
Ashley ja CC:kään ei kauhean kauan ollut meitä viihdyttämässä, vaan katosivat sitten johonkin. Taksia johon he olisivat voineet mennä, ei ollut mailla eikä halmeilla eikä he voineet keretä aukion toisella puolella olevaan baariinkaan siinä ajassa. Katosivat kuin tuhka tuuleen. Lähdettiin siitä sitten hakemaan tavaroita Fannilta ja loppujen lopuksi päädyin sinne yöksi kun huomasin että seuraava bussi menee vasta parin tunnin päästä. Viiden tunnin yöunilla lähdin sitten koululle ja voin kertoo että ikinä en oo meinannu oikeesti nukahtaa kesken tunnin. :D

 Nyt on keikkamasennus tuloillaan mutta onneksi ollaan menossa vielä tasan kahden viikon päästä katsomaan samaa bändiä Lontooseen joten se lohduttaa vähäsen. :D

I'm going slightly mad pt 1/Black veil brides @ helsinki 26102013

Mä en ole tainnut kirjoittaa oikeestaan mitään muistiin tätä päivitystä varten, joten ihan ulkomuistilla mennään. Onneksi muistan kaiken tämänlaisen todella hyvin. :D

Noin about vuosi sitten tuli tieto että eräs kuuntelemani bändi on tulossa Suomeen. En ollut mikään suuri fanityttö mutta marssin kumminkin heti lippujen ekana myyntipäivänä innoissani tiketin myyntipisteelle hakemaan avaimeni kyseiselle keikalle. Kaikki oli hyvin ja bileetkin kaverin kämpillä oli suunniteltu pidettäväksi kaksi päivää ennen keikkaa jotta kerkee sitten toipumaan hyvin ennen kuin suuntaa keikkapaikalle. Kerkesin tutustumaan bändiin hieman paremmin ja rakastuin heidän musiikkiin aivan täysin sen odotuksen aikana.Vaan sitten kumminkin keikka peruttiin ja korvaavat keikat julkaistiin. Bileet pidettiin kumminkin vaikka fiilis ei ollut paras mahdollinen, ja muistan illan aikana itkeneeni koska Andy Biersack ei ollut paikalla, mutta bussiliput Helsinkiin oli jo ostettu joten ne piti käyttää.

Tällä viikolla sitten uudella yrittämällä lähdettiin Fannin kanssa maanantai-iltana, 25.10 kohti Helsingin nosturia. Bussi oli hieman myöhässä ja lähti 18.35. Viime kerralla kun meinasin missata bussin sen takia että olin väärällä pysäkillä, tsekkasin että bussipysäkki on varmasti oikea ainakin viisi kertaa siinä odotuksen aikana ja saavuin pysäkille ajoissa. Olin suunnitellut nukkuvani bussissa, mutta uni ei oikeen maittanu vaa heitettiin erittäin huonoa läppää koko matkan. Kyllä tais kanssa matkustajat tykätä meistä. :D

"Ei TAAS me ollaan täällä!" taisi olla ensimmäinen lause minkä kumpikaan meistä sanoi kun astuttiin bussiterminaalin ovista sisään. :D Fiilikset oli aika sekavat. Pizzerian kautta löydettiin sitten tiemme Nosturille, tällä kertaa sen kummemmin eksymättä. Oltiin jonossa toisina, meitä edellä oli vaan kaksi ihmitä. Jei tästä alkoi sitten 21 tunnin jonotus johon mahtui musan kuuntelua, paljon palelua, uusia tuttavuuksia, vessan/siksi kelpaavan puskan etsimistä 01 yöllä (jolloin, ehkä randomimpana ikinä, näin tähdenlennon), greenpeacen videon kuvausta, bändin jäsenien ohi vilahtamista jne. Yö meni todella hitaasti sillä oli niin kylmä että en uskaltanut ottaa mukaani varaamia melatoniini pillereitä, siltä varalta että jos varpaat menee umpijäähän. Joten nukuin siis ehkä säkällä yhteensä tunnin.

Päivällä seurattiin tiiviisti bändin twiittailua ja pientä hajoilemista oli ilmassa aina kun he päivittivät missä kohtaa he ovat tulossa Suomeen. Black Veil Brides siis tuli Tanskasta, Tukholman kautta laivalla Helsinkiin. Pääteltiin heidän twiiteistä heidän saapumisaika ja melko pian arvioidun saapumisajan jälkeen paikalle kurvasikin iso kiertuebussi perävaunuineen ja mentiin sopiville paikoille seuraamaan mitä bussilla tapahtuu. Hetken siinä seistessämme Andy kurkkasi ovesta ulos, kohta sen jälkeen Ashley hyppäsi bussista ulos ja suuntasi heti sisälle keikkapaikalle. Andy kurkkasi vielä toisen kerran virne naamallaan ulos ja seurasi sitten Ashleytä. Asetuttiin takaisin jonotuspaikoillemme kun sitten hetken päästä Jixx tuli kitaroineen ynnä muine kamoineen pääovelle ja siitä sisään moikaten samalla hyväntuulisena meille. Kukaan ei tunnistanu sitä kunnes sitten vasta kun se oli mennyt ovista sisälle. :D

Päivän aikana paikalle saapui pari VIP lipun omistavaa fania, jotka sitten väitti meille, että VIP lippulaiset jäisivät miitin jälkeen suoraan Nosturiin sisälle ja pääsisivät näin ollen eturiviin. Ja tietäen, että Helsingin VIP passit oli myyty loppuun, tiesin että kyse olisi jostain noin 50 henkilöstä ja he täyttäisivät ainakin kaksi riviä, lähdin sitten epäuskoisena ja todella vihaisena soittamaan nosturin asiakaspalveluun. Tarkistin moneen otteeseen että VIP passin ostaneilla ei ole early entryä sisällytettynä miittiin, ja  itse sitä kysyin meet and greetin järjestäjiltä viikkoja aikaisemmin. Nosturin asiakaspalvelusta sanoivat vain että vipit jäävät sisälle that's it. Kuittaili vielä jätkä siellä puhelinlankojen toisessa päässä että olisit soittanut eilen. Vitutuskäyrä nousi kyllä huippuunsa koska tämä ei ollut millään reilua, että muille ei anneta mahdollisuutta päästä eteen.

Vitutuskäyrän laskettua noin kolmen aikaan alettiin meikkaamaan, neljältä pakattiin jonotuskamat kasaan ja lähdettiin sitten viemään niitä säilöön ja käytiin laittamassa hiukset mäkkärin vessassa kun siellä on kunnollinen peili. Poimitiin samalla matkalla Linda mukaan, sillä hän sanoi että ei ole varma osaako suunnistaa oikeaan paikkaan tarpeeksi ajoissa. Palatessamme paikoillemme, ihmisiä oli tullut aivan hulluna lisää ja kuultiin että CC ja Jake oli kävellyt samalla tavalla pääovista sisään kuin Jinxxkin aikaisemmin silloin kun oltiin pois. Aivan meidän tuuria. Koska ovet oli myöhässä, me odoteltiin niiden avautumista pelkät keikkavaatteet + huppari päällä yhteensä noin 1 1/2 tuntia, on suoranainen ihme että en ole vielä tullut kipeeksi. Sen lisäksi että he odotuttivat meitä niin kauan, järkkärit myös olivat sanoneet avaavansa molemmat ovet jolloin jotkut kaksi tuntia sitten tulleet fanit olivat rynnänneet sen eteen. Sitten arvuuteltiin että kumman he avaava ja oikeesti se ressin ja jännityksen määrä oli aivan huikee. Mahahaava ei ollut kaukana. Mutta meidän ovi kumminkin avattii ainoana ja pääsin toiseen riviin oikealle puolelle yhdessä muiden yön yli jonottaneiden kanssa.

Heavens Basement oli mielestäni jokseenkin mitään sanomaton bändi. Ihan melko hyvää musiikkia mutta jotain hieman ärsyttävää siinä oli. Ne sai yleisön tosi hyvin mukaan mutta siitä huolimatta katselin usein kelloa ja odotin vaan sitä että he lopettaisi. Black veil brides taas oli.. AIVAN MAHTAVA! Oli kyllä ehdottomasti kaiken odotuksen arvoinen! Hypin ja huusin ja lauloin ja tanssin (sen minkä tilan puutteessa pystyin) koko ajan. Otin ainoastaan pari kuvaa joista ehkä yksi onnistui. Mutta koko keikan kohokohta oli ehdottomasti se kun tekemäni lippu pääsi lavalle! Yksi eturiviläisistä oli jonottanut keikalle aamusta asti ja oli muutenkin edelliseltä MSIn keikalta tuttu joten pyysin hänen ja parin muun eturiviläisen pitämään sitä lakanaa aidan edessä jotta BVB näkisi sen sieltä lavalta. Ashley sitten huomasi sen ja ilmeisesti tykästyi siihen niin että halusi näyttää sen muulle yleisölle. Olin niin iloinen ettei voi sanoin kuvailla. :D Seuraavassa videossa näkyy kyseinen kohtaus alkaen kohdasta: 03.45

Keikan jälkeen löydettiin parit Jaken ja Jinxxin plektrat maasta ja lähdettiin alakertaan niin nopeaa kuin mahdollista, koska Linda oli mennyt alas jo aiemmin ennen meitä ja kaipaili kovasti kuvaajaa kun halusi mennä kuvaan Heavens Basementin kitaristin kanssa. Otettiin kuvat ja samalla Fanni kävi ostamassa paidan itselleen ja lähdettiin pihalle. Heti parin minuutin päästä päätettiin, että ei me kestetä tätä kylmyyttä, lähetää vaan hakemaan kamoja ja jatketaa matkaa, aatellen että me tavataan ne huomenna kyllä.

Fanityttöilyä

No enhän mä sit osaakaa olla hiljaa seuraavaan keikkaan asti. Vois alottaa 30 päivän haasteen kun mulla vaikuttaa olevan niin kamalasti asiaa. Tuntuu siltä mutta kun rupee miettimään niin mulla on todellisuudessa hyvin vähän sanottavaa. Ainakin tällä hetkellä. :D

ÄÄÄÄ 16 päivää Black veil bridesin keikkaan. Mä en kestä! Mä oon venannu niitä jo melkei vuoden lippujen kanssa kun viime keikkahan peruttiin  parin päivän varotusajalla. Oon menossa molemmille Suomen keikoille plus viä Lontooseen ensi kuussa. Oikeesti päivääkään ei mene että en ajattelisi näitä. Mulla on jo mahtavaa seuraa kaikille keikoille, bussi/lentoliput ja matkavakuutus hankittuna ja hotellihuone varattuna. Ainoastaan paluu bussilippu Helsingistä Tampereelle on ostamatta, koska en tiedä monen bussilla päästään lähtemään. Pakkaaminen vaan viä ja oon sitten valmis lähtee. :D Näitä keikkoja ennen on vielä Mindless self indulgencen keikka nosturissa ja sitä ennen olisi tarkoitus palata takaisin kidutuspenkkiin ja jatkaa mun Mötley Crüe/Black veil brides/My chemical romance tatskaa. On varmasti erikoinen bändiyhdistelmä mutta ne on mun lempparibändit, pyhä kolminaisuus joka on pelastanu mut moneen otteeseen.

Odotan innolla että pääsen esittelemään käsivarttani black veil bridesille, sillä ostin myös VIP UPGRADE lipun Tampereen keikalle, jolla pääsen sitten tapaamaan heitä. Musta tuntuu että mä sulan siellä tapaamisessa. Mä oon pari kertaa tavannu ihailemiani ihmisiä ja osaan jo sanoa että mulla on kaksi modee niissä tapaamisissa: mä joko kerron koko_mun_elämäntarinan vahingossa tai sitten mä en puhu ollenkaa. Mä en tiä kumpi olis pahempi, molemmat on aivan yhtä hirveitä vaihtoehtoja.

Mä toivon että ne tulisi myös moikkaamaan fanejaan keikan jälkeen nosturiin. Ei pystytä kaverien kanssa ihan maailman tappiin asti niitä siellä odottamaan koska viimeiseen yöbussiin kohti Tamperetta pitää keretä. :)

Älä rupea itkemään, ota ote nyt rynnitään, eturiviin on päästävä, PÄÄT SOITTAA!

Elikkäs PMMP ja toisiksi viimeinen keikka. Tässä vaiheessa varmasti herää kysymys, että minkä takia toisiksi viimeinen keikka eikä oikeasti se vihoviimeinen? Syy löytyy ihan puhtaasti lippujen saatavuudesta ja siitä kuinka niitä oli myyty ennakkoon niin paljon että epäilen heidän myyneen ennakkoon lippuja enemmän kuin mitä itse lippukaupasta niiden myyntiin tulo päivävänä ostettiin. Ne siis myytiin loppuun minuuteissa, ne vähät mitä siellä enää oli jäljellä. Onneksi kumminkin järjestivät toisenkin keikan, jolle sitten saatiin liput paremmalla onnella.

Pidin itse keikkapäivänä päiväkirjaa johon keräsin mietteitä pitkin päivää ja ajattelin että kopioin ne nyt suoraan tähän, laiska kun tuppaan tähän aikaan päivästä olemaan. :D

Bussi lähtee 05.00Klo: 05.15: "Ollaanko jo perilläää??"Klo: 06.12: Yritän nukkua bussissa, niin hiljaa radiosta alkaa soimaan ukkometso. "-Ukkometso!!" *naurua* Pate Mustajärvi tunkeutuu sun uniis!

Tässä välissä mainittakoon, että Pate Mustajärvessä ei ole mitään vikaa, eikä mun mielestä tuossa biisissäkään, ainoostaan mun päässä.

Klo: 08.15: Ratikkaan lipun ostaminen on kuin käänteistä lottoomista, ikinä ei tiedä tuleeko tarkastaja.
Klo: 08.30: Laiskuuden multihuipentuma: "Anteeks jos mä puhun epäselvästi mutta mä en jaksa liikuttaa mun naamaa"

Tässä vaiheessa ollaan päästy jo peräti jäähallille asti.

Klo: 10.22: Kylmä ja nälkä. Jalat puutuu. Kuunnellaa Mindless Self Indulgencee. Sanoinko jo että nälkä? Ja ollaan tokana jonossa. Sataa ja jäähallikirppis ei ole auki. Jonosauna olisi hyvä idea.

Klo: 11.20: Mietitään bändin soittajien nimiä: 

"-Mä en ees muista niide muiden soittajien nimiä 

-En mäkää"

Hetken pohdinnan jälkeen muistettiin, että Heikille kahvi ja pullaa, Juho on kasetti ja Mikko on ottanut oluen. 

Klo: 12.00: Pohditaan kuinka tehdään täydellinen murha. Päädyttiin tuhopolttoon.

Klo: 15.30: kanssajonottajat laittoi musiikkia protestiksi kun ruvettiin laulaa. Perustettiin MMMM  ja lauletaan PMMP:n biisit päi vittua. Äsken soi biisi jossa laulettiin, että "panin sen talon palamaan". Saatoimme nauraa.

Klo: 16.00 Lähdettiin viemään tavaroita säilytykseen. Just so you know. Saatoin erottua joukosta.

Klo: 18.10 "Teidän liput on väärennetty" WHATTEHELL EI TODELLAKAAN OO IHAN ITE OSTIN LPPUPALVELUN NETTISIVUILTA!

Klo: 18.20: järkkäri ohjasi meidät menemään kentälle aluksi vääristä ovista. Sen jälkeen ihminen jota me nyt kutsutaan arkkiviholliseksemme vei meidän paikat. Lievä ärsytys.

Keikka loppujen lopuksi kääntyi meille hyväksi, toinen rivi ei ollut niin suuri häpeä kuin miltä alussa tuntui vaikka tottakai otti päähän. Saatiin sentään kumminkin meidän jonossa saatu uusi tuttavuus ahdettua oikeutetulle paikalleen tämän meidän lippusekoilun ja väärien ohjeiden jälkeen. Hän oli kumminkin jonossa aivan ensimmäisenä. 

Järkkärit diggas hyvin paljon meidän tekemästä "ETURIVIIN ON PÄÄSTÄVÄ!! Mikko on ottanut oluen" kyltistä. Huomaa sarkasmi. Hypittiin paljon. Tanssin sen minkä pystyin. Laulettiin ja huudettiin lujaa. Mira otti mua jossain vaiheessa kädestä kiinni kun se kiipeili siinä aidalla. Yritettiin vallata meille kuuluneet eturivipaikat samaan aikaan kun PMMP lauloi "älä rupea itkemään, ota ote nyt rynnitään, Eturiviin on päästävä, päät soittaa". Saatiin peloteltua ne edessä olevat aika hyvin. PMMP soitti kesäkaverit ja huusin lauloin niin lujaa kun vaan ääntä lähti. Muistelin viime kesää. Vaikka se ei kummonen ollutkaan niin se oli silti paras pitkään aikaan. 

"Tällaista on ehkä olla nuori

kerrankin unohtaa kaikki se vakava mitä on huomena

JA VITTU IKINÄ"

Ne soitti oikeestaan kaikki biisit mitä mä oletin että ne soittaisi. Maria Magdalena taisi olla mulle kyllä ylläri. Ja sitten se lastenlaulu minkä ne soitii nauhalta siinä välissä kun Paula ja Mira meni vaihtaa vaatteita. Mun mielestä se oli ihana veto, sopi just hyvin siihen tunnelmaan. Keikasta voisi kertoa vaikka kuinka paljon, mutta tiivistän että taisi olla paras PMMP keikka minkä oon nähny ja oon nähny heidät livenä varmaan yli 10 kertaa.

Takaisin kotiin lähtiessä oltiin kuollutta sakkia. Alkumatkasta jaksettiin vannoa ikuista kostoa arkkivihollista kohtaan mutta loppumatkasta olin jo niin väsyny että taisin nukkuakin autossa jossain vaiheessa.

Tähän mennessä olen jo toipunut koko matkasta ja keikasta. Kiitos paljon keikkaseuralle, oli tosi hauskaa ja pitää joskus uudestaankin mennä keikalle. :D Vaikka sitten kattomaan sitä Rasmusta niinkun jo suunniteltiin. :D 

Seuraavalle keikalle on jo seura, liput ja matkatkin jo hommattu ja vaatetus ja meikit suunnitteilla; Mindless Self Indulgence 22.11! En jaksaisi enää odottaa. :)

<3

Alkuhäröilyä

Mä en oikein tiedä miten blogin kirjoittaminen yleensä alotetaan haha. :D Siitä on niin kauan kun viimeksi olen sellaisen pitämisen aloittanut tai edes kirjoittanut yhtäkään kunnon blogi postausta joten nää ensimmäiset päivitykset voi olla hieman harjoittelua. :D

Mutta olen siis 21 vuotias naisen alku joka tykkää paljon musiikista, erityisesti raskaamman puoleisesta vaikka musiikkimakuni onkin hyvin laaja. Käyn paljon keikoilla joista tämä blogikin tulee kertomaan ja tämä blogi tulee luultavasti sisältämään hyvin paljon fanityttöilyä. Tykkään paljon myös lukea, katsoa leffoja ja juhliakin jonkun verran. :D

Mä oon niin huono näissä esittelyissä.

Mulla on ollut aiemmin blogi, on itseasiassa edelleen mutta päivitelen todella harvoin koska inspiraatio on hyvin syvällä haudassa sen puolella. Nyt mun inspiraatio edes jonkun näköiseen kirjoittamiseen ja itseni toteuttamiseen on palannut, joten päätin sitten perustaa tämän ja katsoa mihin tämä oikein johtaa. :) Enjoy the ride!