London calling: Black Veil Brides @ London, 14.12.

Tästä on nyt pari viikkoa tästä reissusta, pari sataa euroa sinne meni enkä ole katunut hetkeäkään päätöstä lähteä. :D

Lähettiin siis kaverini Lindan kanssa perjantaina 13 päivä. Hyvä päivä lähtee lentää eikö olekin? :D Aamu alkoi 02: Hirveessä lähtöstressissä pakkasin viimeiset kamat laukkuun, irrotin sähkölaitteet seinästä, tarkistin vielä että uuni on pois päältä ja jääkaappi kiinni. Linda tuli siskonsa ja äitinsä kyydillä hakemaan mua 02.30 sillä bussimme Helsinki - Vantaalle lähti 03.15. Tietystihän sitä piti sitten juosta vielä varmistamaan että on se uuni todella pois päältä ja ovi lukossa kun oltiin saatu minun tavarani takakonttiin. Nämä lähdöt pois kaupungista on oikeen ylistyslaulu mun vainoharhaisuudelle ja ressaamiselle.

Linja-autoasemalla oltiin sitten suunnilleen 02.50. Suunniteltiin ensiksi että jos haettaisiin kahvia mutta päätettiin sitten että ei, koska ei oltu varmoja kuinka nopeesti pystyttäisiin kipittämään matkalaukkujen kanssa huoltamolle ja takaisin, ja sen lisäksi olin suunnitellut yrittäväni nukkua bussissa. Bussi oli 5 minuuttia myöhässä ja oli kamalaa odotella koska huomasin että TADAA olin unohtanut mun huivin kotiin. Jes. Ensimmäinen unohdettu tavara...
Onnekseni sain bussissa nukuttua jonkun verran, tai ainakin vaivuin johonkin horrokseen sen verran hyvin että aika meni nopeesti. Lentokentälle saavuttiin n. 05.30. Siellä sitten söin osan mukaan ottamistani eväistä. Kylmää pizzaa, nam <3 :( Tein ensimmäisen kerran tuttavuutta check in koneen kanssa, huomasin että mun nimi on kirjotettu hassusti joten menin kysymään siitä asiakaspalvelijalta, joka sitten teki mun check-inin kun kerran siihen hänen luokseen olin tullut. Jätettiin laukut ja suunnattiin turvatarkastuksen ja passin tarkastuksen jälkeen aamukahville starbucksiin, minnes muuallekaan, jossa päätin esitellä itseni Ashleyksi. Olin päättänyt käyttää sitä nimeä aina kun sitä kysyttäisiin kyseisessä kahvilaketjussa. Ja niin teinkin. Linda taisi ihmetellä hieman, mutta selitin asian sitten pöytään päästyämme. :D Aamukahvilla istuessamme laskimme minuutteja boardingin alkuun ja koneen lähtöön sekä söimme ehkä makeinta juustokakkua ikinä. Oikeesti se ei ollut enää hyvää, vaikka tykkäänkin kaikesta ällömakeesta ja olen suuri juustokakkujen ystävä.

Lentokoneen lähtö jännitti mua ehkä enemmän kuin Lindaa vaikka olen lentänyt pari kertaa aikasemmin ja hänellä on lentopelko. Mä en tiedä miksi, koska musta lentäminen on kivaa ja se lähtö on aina hauskinta. Mulla oli perhosia mahassa ja oikeesti voin melkein jo pahoin. Pelkäsin ehkä osana sitä että sattuuko mua korviin yhtälailla kuin viimeksi, kun tuntui että pää räjähtäisi, I mean seriosly. Mutta iloisena yllätyksenä tuli lähdettyämme että ei sattunut. Ainoa mikä oli vähän jännää, oli se että koska tuuli niin paljon, niin lentokone heilu ja saattoi yhtäkkiä ottaa harppauksen alemmas, mutta sekin vaihe meni ohi nopeesti. Mut hahaa sen lähdön aikana olin ihan fiiliksissä, tuntu kun ois ollu vuoristoradassa. :D

Lento meni hyvin ja saavuttiin Lontooseen Gatwickiin. Aikaa en tarkalleen muista, mutta meidän bussi sieltä Lontooseen lähti 11.15 ja meillä oli siinä välissä pari tuntia aikaa saada meidän tavarat (mitkä me saatiin ensimmäisten joukossa), löytää kartta sekä metrokartta, ottaa selvää missä saadaan ladattua Lindan oystercard ja ennen kaikkea löytää bussille. Näitä ei ollut onneks kovin vaikeeta löytää, kartta ja metrokartta oli samassa paketissa mikä haettii matkailija infosta ja oystercardia ei siellä pystynyt lataamaa, piti siis etsiä joku kioski sitten Lontoossa missä sen voisi ladata. Eikä sekään ollut hirmuisen haastavaa. Puolituntia odotettiin bussia kunnes sitten se tuli ja samantien ihastuttiin kuskiin. Voi kun se oli niin hauska ja ystävällinen. :D Lupasi kertoa meille missä kohtaa meidän pitää jäädä pois. :D Lontooseen päästyämme ei sitten oltu huomattu katsoa yhtäkään bussia joka menisi meidän hotellillemme joten heti kun oltiin saatu Lindan matkakortti ladattua, menin kysymään vanhemmalta henkilöltä että mikä bussi sinne päin menee. Hän kertoi ja koska oltiin oikealla pysäkillä jo, jäätiin siihen sitten odottelemaan. Bussi tuli ja päästiin hotellillemme. Huomattiin myös että lähin kauppa on aivan siinä vieressä ja he saivat meistä kanta-asiakkaat sen viikonlopun ajaksi. Hotellilla taidettiin syödä jotain, katsottiin oikeet tavarat mukaan ja lähdettiin tutkimaan kaupunkia. :)
Ensimmäinen päivä ja ilta vaan katseltiin ja shoppailtiin ja tultiin hyvissä ajoin nukkumaan seuraavaa päivää varten.

Aamulla heti ensimmäisenä suuntasin suihkun kautta aamupalalle ja olin tosi onnekas sillä olin viimeinen joka sinne kerkesi. Kannattaa jättää kaikki aina viime tippaan. :D Söin ja laitettii itsemme ihmisen näkösiksi ja lähdettiin taas kaupoille. Jätettiin keikkaliput ynnä muut hotellille jota sitten kyseenalaistin keskustassa kun huomasin että miksi meidän ylipäätään tarvii mennä hotellille uudestaan kun  me voitaisiin vaan lähtee tästä suoraan Camdeniin. Fucking Idiot. Noh, käytiin hakemassa lippuihin tarvittavat paperit, ja lähdettiin sitten keikkapaikalle lunastamaan lippuja. Oltiin valittu molemmat että ne liput pidettäsiin keikkapaikan lippumyymälässä jotta ei sitten tule niiden kanssa mitään ylimääräisiä ongelmia. Paitsi no että Lindan lippua ei voitu edes toimittaa Suomeen. Matkattin Camden Towniin yhdellä bussilla ja kahdella metrolla. Hokasin vasta jälkeenpäin että oltaisiin voitu lähtee hieman aikasemmin ja mennä koko matka bussilla joka kulki meidän hotellin ja Camdenin väliä. Mutta kun ei. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Löysimme tiemme keikkapaikalle, oltiin 20 minuuttia ennen kun liput piti viimeistään lunastaa ja aika jännäksi kävi kun ei tiedetty paljonko siellä lippumyymälässä on jonoa. Onneksi ei ollut paljoa ja saatiin liput melkein heti. Aluksi ajattelin että jos keikkapaikan varsinaisilla ovilla ei ole paljon jengiä, niin voitaisiin hyvin jäädä siihen jonottamaan, mutta koska paikalla oli porukkaa jo siihen aikaan, n. tunti ennen ovien avaamista, kaksi kertaa yhtä paljon kuin nosturilla oli siihen aikaan kun ovet avattiin (sinne huoltoaseman pihaan asti ellei pitemällekin), niin päätimme vaan tyynesti mennä subwayhin syömään siinä toivossa että siellä olisi ilmainen nettiyhteys. Ei ollut mutta sain sentään ruokaa. Nams! <3 mentiin vielä kiertelemään Camdeniin sen jälkeen sillä ajateltiin ettei me ikinä päästä siä keikalla lähellekään lavaa, niin turha sinne oli vielä mennä. Kierrettiin pääkatu läpi ja se Stalls Market josta löytyi hyvä bändipaita kauppa jossa soi Black Veil Bridesia. :D Siellä oli tosi paljon mun tyylisiä vaatekauppoja muutenkin, siis koko sillä alueella, sinne pitää ehdottomasti päästä joskus ihan kunnolla shoppailemaan. :D

Päätettiin hieman ovien aukaisun jälkeen mennä keikkajonoon sitten ja jonon pää löytyi vasta noin 300 metrin päästä ovilta. Hehheh. Onneksi se jono meni nopeesti, paljon, PALJON tehokkaammin kuin Suomessa ikinä ja päästiin sisälle noin puolessa tunnissa. Ehkä nopeemminkin. Heti sisälle päästyämme, ja turvatarkastukset läpäistyämme suunnattiin paitakojulle. Jonoteltiin hetki ja ostin sieltä yhden hienoimmista huppareista ikinä. Etupuoli ei oo ihan niin mun mieleen, mutta takaprintti: AAAAA täydellinen! <3 Paitakojulta mentiin narikalle, tarkoituksella väärässä järjestyksessä jotta saan sen ostamani hupparin vietyä narikkaan myöskin sillä narikalla käyminen maksoi muistaakseni eikä siellä muutenkaan tehnyt mieli rampata. Otin mukaani ainoastaan maalaamani lipun, kaiken muun irtaimiston jätin laukkuuni, puhelimen ja sitä myötä myös kameranikin, sillä siellä varoiteltiin kännykkävarkaista. Enkä mä nyt muutenkaan tarvitse keikoilla niin hirveesti kameraa, kun tykkään enemmän elää siellä mukana kuin tuijottaa showta näytön läpi. Sitten mentiin itse saliin. Heavens Basement oli jo soittamassa ja nähtiin vaan pari viimeistä biisiä heiltä, mikä oli ihan hyvä koska en kamalasti Suomessakaan lämmennyt heidän esiintymiselleen. Ensin oltiin taka alalla mutta päätettiin tunkeutua vähän eteenpäin ja päädyttiin salin keskivälille vasemmalle puolelle. Sovittiin Lindan kanssa tapaamispaikka jossa nähtäisiin keikan jälkeen jos joudutaan toisistamme eroon syystä tai toisesta. En tiennyt kuinka hurjaa menoa siellä on joten parempi sopia se varmuuden vuoksi. :)




Minuutteja ennen kuin BVB alkoi soittaan, tyypit alkoi laulaa In the endin kertosäettä ja voin kertoo että se kuullosti aivan mahtavalta. Lauloin mukana myöskin. :D Heavens Basementin laulaja mainitsi että meitä on talossa 3 200 ja se todella kuullosti ja näytti siltä. :D Vertailun vuoksi voin kertoa että Nosturissa oli 900 ja Klubilla Tampereella noin 300 ja molemmat keikat oli loppuunmyyty, kuten myös tämä Lontoon keikka. :D
Sitten keikka alkoi ja well, oli ihan mahtavaa!! :D Hypin ja huusin niin lujaa kun jaksoin, ja taisin pikkusen itkeekin välissä, olin niin sanoin kuvaamattoman onnellinen että vihdoin oltiin siellä kun olin odottanut kyseistä hetkeä niin kauan, nähnyt niin paljon vaivaa sen eteen että sinne on päästy. Settilista oli aikalailla sama kuin Suomessakin, biisijärjestyskin taisi olla suunnilleen sama. Mutta mua se ei ainakaan häirinnyt yhtään. :D Olin onnellinen ja heiluttelin tekemääni lippua aika-ajoin. En viitsinyt kokoaikaa sitä liehutella koska se oli niin iso että kun nostin sen niin ylös kuin käsilläni sain, se silti peitti mun naamani (näin siitä kankaasta hyvin läpi vaikka se olikin musta), ja halusin että takana olevat myös näkee keikasta jotain. :D
Jossain välissä keikkaa Andy kertoi että me olimme koko kiertueen tähän mennessä kovaäänisin yleisö mutta emme läheskään hulluin ja käski meitä muuttumaan hulluiksi. :D Niimpä samantien yleisöön ilmestyi kolme melko isoo circle pittiä. Harkitsin vakavasti koko loppukeikan ajan niihin liittymistä, mutta en sitten mennyt. Olisi pitänyt koska pittaaminen on melko hauskaa. :D


Keikan jälkeen Linda meni narikalle hakemaan meidän tavaroita ja minä sitten menin kaikkien keikan aikana sataneiden konfettien seasta etsimään lavalta heitettyjä plektroja sekä lavan eteen kärkkymään biisilistaa. Jinxin plektran löysin mutta biisilistaa en jaksanut odotella varsinkaan kun lavan edusta oli täynnä muita jotka oli juuri niiden samojen paperilappusten perään, joten lähdin ja mentiin sitten keikkaseurani kanssa etsimään keikkapaikan takaovea. Kysyttiin jopa järkkäreiltä että voiko ne kertoa missä BVBn keikkabussi on mutta eivät suostuneet kertomaan. Fine, etsitään sitten itse. :D Pyörittiin rakennuksen ympärillä pari minuuttia kunnes löydettiin joku aidattu alue, vähän kuin keikkapaikan takapiha, josta löytyi muitakin faneja. Aitojen takana oli kaksi tai kolme telttaa aivan melkein aidassa kiinni ja niiden takana oli pitkä valkoinen teltta ja autoja joka lähtöön. Mustaa bussia vaan ei näkynyt mutta oletan että se oli siellä jossain kaikkien niiden telttojen ja muiden autojen takana. Aidoilla oli kaks ovee, toinen autoille ja toinen jalankulkijoille ja molemmilta löytyi ovipuhelimet joten mistään turva-aidoista ei ollut kyse, vaan ne oli ihan rakennettu siihen. Pari fania oli kurkistelemassa aidan läpi telttojen välisestä kolosta sinne takaovi alueelle ja huuteli sinne pyytäen BVBtä tulemaan moikkaamaan meitä. Oli pakko mennä kysymään että onko he todella siellä aidan toisella puolella, niinku että näkeekö he BVBn jätkiä siellä ulkona. Vastaus oli että ei, mutta toivottavasti ne edes kuulee meidän pyynnöt. :D Jäätiin sitten sinne odottelemaan niinkun oltiin jo kauan ennen Lontooseen lähtöä uhkailtu ("Me ei sit lähdetä sieltä keikkapaikalta ennenkun ne tulee meitä moikkaamaan! - No ei todellakaan!"). Juteltiin portilla seisoneen järkkärin ja muiden fanien kanssa, jotka oli muuten aivan mahtavia! :D Meitä oli siellä odottelemassa vaan 10 ja nuorin oli 8 vuotias tyttö, jolla oli äiti tottakai mukana. :D Hän osallistui meidän keskusteluihin ihan kuin kuka tahansa muukin fani ja kun hän kehui vuolaasti BVBtä, olin vaan että "You are a great kid, gimme high five!" :D Parenting done right. :D

Parin tuntia kun oltiin seisty kylmässä ja sateessa ja tavattu kaikki Heavens Basementinkin jäsenet Lindan iloksi (haha kitaristille yritettiin opettaa että kuinka sanotaan vesi hiisi sihisi hississä. Meni melkein oikein :D), alkoi vihdoin tapahtua. Telttojen välistä tuli joku porukka ulos, joista yksi näytti hyvin hyvin tutulta. :D Osa aivoista rekisteröi kyllä että oh yeah se on Jinxx, mutta osa oli että oletko aivan varma jos se ei vaan oo joku tosi saman näkönen ja oli pakko kysyy kuiskaten vieressä jähmettyneenä seisseeltä fanilta, että "Is it Jinxx???!!!" Ilme kertoi kaiken tarvitun tiedon ja kiirehdin Jinxxin luo, joka oli jo parikymmentä sekunttia kerennyt seisomaan aivan meidän edessä ilmeestä päätellen ihmetellen, että "well whatya waiting for??" ja tyyliin matkalla jo kysyin että saanko halata. :D Tottakai sai, halasi muuten pitkään ja lujasti. Sen jälkeen rupesin kiireen vilkkaa etsimään tekemääni lippua jonka olin tunkenut keikan jälkeen laukkuuni ja kaduin sitä kun en ottanut sitä esiin jo aiemmin. Löysin sen kumminkin ja levitin nähtäväksi. :D Jinxx tykkäsi siitä, erityisesti siitä maskista minkä olin maalannut suomen lipun värein ja sanoi että on coolia kun tultiin niin kaukaa heitä katsomaan. :D Kysyi myös että oltiinko me Suomen keikoilla ja vastasin samantien että kyllä, molemmilla. :D Kehui sitä myös ja muisteli että minkä nimisillä paikkakunnilla he Suomessa oli. :D Helsingin muisti mutta Tampereen minä kerroin. :D Muistin myös että toin Suomesta merkkari karkkipussin BVBlle ja rupesin sitä siinä sitten etsimään laukusta. Voin kertoo että oli noloo kaivaa sitä siinä kun toinen odotti ja venytti lähtöönsä paikalta mun takiani. Jinxx oli siis menossa jonkun kaverinsa synttäribileisiin ja pahoitteli moneen otteeseen meille kuinka ei voinut jäädä pidemmäksi aikaa. Sanoin sitten että sitä ei löydy ja annan sen ehkä sitten jollekin toiselle jäsenelle jos he tulee. Samantien kun Jinxx lähti, levitin koko laukkuni sisällön siihen maahan ja sieltä se sitten löytyi. Jinxx kumminkin tuli hetken päästä takaisin jostain syystä, kadotakseen takaisin portista sisälle ja sain vielä tilaisuuden antaa ne karkit hänelle. Hän tykkäsi hirveesti antamastani lahjasta ja kertoi että he todella arvostavat fanien antamia lahjoja. :) Hän myös lupasi nuorimmalle fanille tulla 5 minuutin päästä kirjoittamaan nimmari kun ei kerennyt sitä siinä antamaan.

Taas sitten jäätiin venaamaan yhdessä muiden fanien kanssa, tottakai puhuen siitä kuinka ihana Jinxx oli. :D Jossain vaiheessa puhuttiin myös siitä kuinka tietynlaiset fanit ovat ärsyttäviä, ja nämä kanssa odottajat saavat kyllä kaikki pointsit multa kun olivat samoilla linjoilla siinä että bändiläisten tai yhtään kenenkään muidenkaan idolien yksityiselämä ja parisuhteet ei kuulu faneille, eikä niitä pidä arvostella koska todellisuudessa emme tiedä asioista yhtään mitään ja parempi niin. Haha tosin kaikki oli yhtä mieltä kun joku tokaisi että olisi ollut iloinen jos Sammi ja Jinxx olisi menneet naimisiin niinkuin huhujen mukaan oli suunnitteilla. :D ja huomautettiin sitten kuinka Jinxxillä on ihmeen pitkä viisi minuuttinen kun ei häntä alkanu näkymään takasin.

Jinxx ei ehkä tullut sinä aikana takasin kun me siellä oltiin mutta ei kauaa kun portista oli tulossa hieman isompi porukka. Linda oli ollu hiljaa pitkän aikaa kunnes kesken keskustelun muiden fanien kanssa hän vetää mua lujaa hihasta hoputtaen että "Ota se kamera, ota se kamera, OTA SE KAMERA!" Olin että mitää miksi, mutta tein työtä käskettyä ja kaivaessani puhelinta taskusta ja laittaessa kameraa valmiiksi, huomasin syyn: VOI HYVÄT HYSSYKÄT SE ON ANDY! :D Justhan oltiin puhuttu kuinka diivalta se vaikuttaa ainakin välillä, se on heistä ehkä viimesin joka tulisi meitä moikkaamaan ja siinä se kumminkin, vielä sillä hetkellä aidan toisella puolella, oli kävelemässä meitä kohti laukkuaan kaivellen. Me järjestäydyttii automaattisesti riviin aidan eteen silleen kumminkin että Andy koko seurueensa kanssa pääsi siitä ovesta pihalle. Suurinosa, ellei kaikki, sen seurueesta oli järkkäreitä jotka hoki että pitää päästä nopeesti pois, Andy ei voi olla kauaa meitä viihdyttämässä. Andy myös sanoi samaa ja kertoi että sen takia hän vaan kättelee kaikkia. Mä otin nopeesti taas lipun esille jotta kerkeen sen näyttämään. En kerenny oikeestaan edes jännitämään kun koko tilanne tuli niin äkkiä. Nopeeta tuli mun vuoro ja Andy taisi kätellä mua alussa ennen kun kysyi että saako halata. Vastaus oli tällä kertaa ei, siksi että hän on vähän kipeä. Vastasin että ei se haittaa, kun minäki oon kipee, mutta joko se ei kuullu tai sitten se vaan ei vastannu. Toivon ensimmäistä. :D Kun hän siirtyi jo seuraavan luo, pyysin kiltisti häntä odottamaan sekunnin että saisin lipun taiteltua auki taas kerran. Andy palasi takasin mun eteen ja sanoi että se näki sen lipun yleisössä keikan aikan (iiik se näki mut siellä!!) ja kertoi tykkäävänsä siitä. Kerroin niin nopeesti kun pystyin että ollaan tultu Suomesta asti ja että oltiin Suomessa molemmilla keikoilla ja oltiin myös toisen keikan meet and greetissä. :D Voi en osaa kertookaan kuinka kirkkaan siniset sen silmät on. :D Enkä sitä miltä se tuntui kun se katsoi mua hymyillen kun selitin meidän tarinaa ja oikeesti kuunteli mitä asiaa mulla on. :D Voi kuinka pienestä voikaan olla ilonen. Kysyin sitten vielä lopuksi että saisinko yhteiskuvan.En muista kyselikö muut sitä aikasemmin, mutta Andy katso niitä järkkäreitä kysyen, kun sitten se vastasi mulle, että "okay, but just one picture!" :D Olin siis yksi ja ainoa koko porukasta joka pääsi Andyn kainaloon kuvaan. I am one lucky bastard, I know! :D Kiittelin Andya aivan hulluna ennen sen kuvan ottoo ja sen jälkeenkin vielä. "THANK YOU THANK YOU THANK YOU SOO SOO MUCH!!! THANK YOU!" :D Se kätteli mua vielä toisen kerran, kätteli loppuja faneja ja lähti sitten nopeesti menemään.

Kello alko olemaan jo niin paljon että katsottiin järkevämmäksi lähteä melko nopeesti sen jälkeen kun Andy meni. Meillä oli kumminkin luvassa aikanen herätys seuraavana aamuna ja kello lähenteli jo kolmea yöllä. Koska metrot ei kulkenu yöllä, kysyttiin muilta faneilta että millä bussilla pääsee keskustaan, ihan mihin tahansa sinne. Saatiin aika epävarma vastaus mutta lähdettiin sitten etsimään bussipysäkkiä. Halattiin kaikki läpi keiden kanssa oltiin juteltu, kertoen että oli hauska tavata ja toivottavasti kaikki pääsee turvallisesti perille minne ikinä onkaan menossa. Yksi meistä jäi vielä odottelemaan josko hänen "elämänsä rakkaus" Ashley vielä tulisi noista porteista ulos ja käskin kertomaan Ashille terveisiä. :D Lähdettiin ja käveltiin Camden Townin suuntaan pitkään mutta yhtäkään pysäkkiä ei tullut oikeella puolella tietä vastaan. Jotkut BVB fanit sitten tunnisti meidät siinä matkalla ja antoi meille paremmat ohjeet bussista ja jatkettiin matkaa. :) Pian löydettiin oikea bussipysäkki ja päästiin bussilla keskustaan. Trafalgar squarella jäätiin pois ja taas sitten oli aika ottaa selvää mikä näistä busseista menisi Peckhamiin, meidän hotellille, tai edes Vauxhallille josta me tiedettiin menevän bussi haluamaamme paikkaan 24/7. Käytiin jossain kaupassa kysymässä vartijalta neuvoo ja hän neuvoi meidät bussipysäkille. Pienten löytämisvaikeuksien jälkeen päädyttiin sille minne hän meidät ohjasi. Kumminkin huomattiin pian että se on väärä pysäkki ja kysyin joltain pysäkillä olleelta naiselta, että mistä päästäisiin bussiin jolla me neuvojen mukaan päästäisiin määränpäähän. Saatiin taas ohjeet ja lähdettiin taas etsimään toista pysäkkiä. Jalkoihin sattu, oli kylmä, enkä halunnu mitään muuta sillä hetkellä kuin vaan nukkumaan, mutta en valittanu sillä pakko oli jatkaa ja muisto siitä mitä aiemmin yöllä oli tapahtunut, antoi voimaa jaksaa perille asti. Viimein löydettiin oikea pysäkki ja oikea bussi ja päästiin viimein hotellille nukkumaan. <3 Yhteensä tässä bussiseikkailussa Lontoon yössä kesti noin kaksi tuntia.

Viimesenä päivänä me vaan keskityttiin shoppailemaan, taas. Käytiin myös kings crossilla Harry Potter shopissa ja poseeraamassa laituri 9 3/4:stä kyltin edessä. :D Yritin päästä Tylypahkaan, mutta Tylypahkan pikajuna ei kulkenukaan enää ja pääsin vaan laiturille. Olen siis myös kova Harry Potter fani, kirjastostani löytyy kaikki leffat ja kirjat, Draco Malfoyn taikasauva, luihusen kravatti, sekä muuta pikku sälää jotka oli osana mun viime Halloween asua. Vaikee arvata miksi pukeuduin. Ja myös pari aiheeseen liittyvää tatskaa todistaa faniuttani. :D
"Back to witches and wizards
and magical beasts,
to goblins and ghosts
and to magical feasts,
it's all that I love 
and it's all that I need at Hogwarts, Hogwarts!"

Käytiin vielä myös Forbidden planetissa jossa päästin nörttini valloilleen, ostin Taru Sormusten Herrasta sormus kaulakorun ("Myyy precioooouusss!"), Invincible Iron Man mukin, Fannille Agent of S.H.I.E.L.D mukin ja Gerard Wayn true lives of the fabulous killjoys sarjakuvan viidennen numeron. En oo lukenu vielä niitä ollenkaan, mutta kun ei ollut muita numeroita jäljellä siellä, niin otin sitten tuon. :)

Mentiin ajoissa hotellille pakkaamaan, koska herätys oli 03.30, jotta kerettiin 04 kirjautumaan ulos ja jotta varmasti kerettiin 05.20 lähtevään bussiin kohti Gatwickia Ei olisi välttämättä tarvinnut ostaa niin aikaseen bussiin lippua, mutta onneksi ostettiin, koska se bussi oli 20 minuuttia myöhässä. Kentällä oltiin klo 07. Selvittiin kaikkien lähtö ja turvatarkastusten läpi. Varsinaista passin tarkastusta ei ollut, koska se tapahtui niin että boarding passia piti vilauttaa jossain koneessa ennen kuin pääsi edes turvatarkastukseen. Sitten portilla katsottiin että passin tiedot täsmää sen boarding passin kanssa. Kierrettiin sitten kauppoja siellä vielä ja tilanne meni varsin jännäksi kun meidän boardingin piti olla 09.10 ja vielä 09 tauluilla luki portin sijaan että se kerrotaan myöhemmin.Saatiin viesti norwegianilta, että lento on myöhässä, mutta portilla pitäisi kumminkin olla ilmoitettuun aikaan. Eihän siinä oikeestaan mikään muu jännittäny muuta kun se että kuinka myöhässä se lento sitten oikeen on.
Venattiin noin 20 minuuttia kun sit saatiin vihdoin tieto että mihin meidän pitää mennä. Sitten taas portilla odoteltiin vielä hetki ja päästiin sitten vasta koneeseen. Tällä kertaa vähän vihlasi korvaan välillä lennon aikana, koska olin onnistunut saamaan flunssan siinä BVBtä odotellessa ja sunnuntaina shoppaillessa kun satoi koko päivän, mutta muuten meni hyvin. :) Koska Linda oli ostanut jo aiemmin paluu bussiin liput Helsingistä Tampereelle ja se bussi lähti vasta illalla, sanottiin hyvästit kentällä, ja lähdin häntä aiemmin kohti kotia. :) Oli niin hyvä fiilis palata kotiin, mutta olisin myös mieluusti jäänyt sinne pidemmäksi aikaa. :D