Black veil Brides @ The Garage, 13.03.2015

Taas sitä mentiin. Syksyllä sain kuulla että Black Veil Bridesilla tulee olemaan keväällä erityiskeikkoja Lontoossa. En oikeesti edes ajatellu mitään kun vahingossa vaan ostin ne liput itselleni. Kummallekin. keikalle.

Tarinamme alkaa torstaina 12.03. klo: 12. Ei paljoa naurattanu lähteä 07.30 töihin mutta pakko oli mennä kun käsky kävi. Tunnit mateli hitaasti mutta vihdoin kello tuli 12 ja olin sillä kellon lyömällä huutanut jo adios kaikille ja ovesta pihalla.

"Can you not"

Matkamme Pirkkalan ja Standsteadin kautta Lontooseen oli pitkä ja kivinen tie jonka varrelle mahtui muun muassa eräs koulumme henkilökunnan edustaja joka puhtaaksi kauhuksemme istui lennolla aivan viereemme, huono internet, väsy ja ikuisuuksia kestänyt bussimatka. Kannattaa mennä bussilla Stansteadista Lontooseen niin tajuatte  kuinka iso kaupunki on kyseessä (matka kesti 2 tuntia).

Vihdoin saavuttiin perille, löysin mun tytöt ja pienien hankaluuksien ja Starbucksin kautta löydettiin myös hostellille. Heitettiin tavarat sinne ja lähdettiin melkein samalta istumalta metsästämään mulle huopaa ja makuupussia jota ei kumminkaan koskaan löytyny. Enkä loppujen lopuksi ees semmosta tarvinnu, I'm made of steel, I don't need one!

The blond crew

00.00 oltiin The Garagella ja siitä se 12 tunnin horrori alkoi. Päivää ei lasketa horroriksi koska sen kyllä kestää. Heräilin puolen tunnin välein kun vihdoin pääsin semmoseen tilaan että nukutti. Näin outoja unia, kuten että MSI:n Lindsay Way tuli pitää mulle seuraa kun muut nukku ja me juteltii MSI:n tulevaisuudesta, Gerardista ja Banditista. What!? Aamulla luulin vielä että se oli totta kunnes mäkkärin vessassa heräsin kylmään todellisuuteen.
Vihdoin kello hiipi klo: 07 ja me lähettiin Even kanssa hostellille syömään koska kyllä nyt ilmaset aamupalat pitää käyttää hyväkseen! 9 tultiin takasin, päästettiin muut niiden hostellille suihkuun.

                                                 Can you not be so hawt

Bändi saapui paikalle joskus 12 aikaan. Satuin itse todistamaan kun he siirtyivät pakusta keikkapaikalle. Jäätiin sinne sitten odottelemaan koska tiedettiin että ei ne vielä siihen aikaan sinne jää ja niinhän he sitte sieltä siirtyivät haastatteluun muualle ja CC tuli hetkeksi meidän seuraksi sitä ennen. Haastattelun jälkeen Ashley tuli tapaa meitä ja Ashleyn mentyä Andy jäi pihalle heittämään läppää ja dissaamaan niiden roudareita.

Klo 16 aikoihin lähdettiin viemään meidän tavaroita hostellille joka siis sijaitsi toisella puolella Lontoon keskustaa ja takasin keikkapaikalla oltiin noin 18 aikoihin. Sain mun ylimääräisen lipun myytyä ja päästiin takaisin jonoon puoli tuntii ennen ovien aukasuu. Meidän poissaollessa muu porukka oli tehny tuttavuutta molempien järkkärien kanssa ja oikeesti harvoin tapaa ketään niin mukavia ovi järkkäreitä ja ne oli jopa melko ajoissa.

Ekalla keikalla ei ollu lämppäribändiä joten luultiin että keikka alkaa 20.00. Kumminkin heillä oli jotain teknisiä ongelmia nimimerkillä yksi lavan lampuista paisto mua silmään kunnes joku roudareista tuli sen korjaa. Sen lisäks äänentoistokin jotenkin temppuili hieman. Mutta asiat kumminkin saatiin korjattua. He silti odotutti meitä klo 21 asti, soittivat musiikkia ja voin kertoo että siinä jossain 21.30 taisin vähän huutaa että oh for fucks sake guys kun taas alkoi uusi biisi soimaan.

Ylempi video on itse kuvaamani. :)

BVB oli kumminkin kaiken odotuksen arvoinen. Eturiviin kannatti jonottaa 19 tuntia, sen voin ihan käsi sydämellä sanoa. Ei voi valittaa jos saa niin hyvän paikan kuin minä, Ashley pitää kädestä ja heittelee plekuilla. :D  Turka Mayne oli ihan mahtava yllätys ja mikin kierrättäminen yleisössä oli jännittävää ja heiltä rohkeeta kun Andyllä ei nättäny olevan toista mikkiä keikalla mukana ollenkaan. Taisin vähän mainita että olen suomesta joten nyt vittu biletetään. :D Saviour saatiin kuulla acapella versiona ja yleisö laulo osittain niin kovaa että Andya ei ainakaan sieltä yleisöstä meinannut välillä kuulla edes. :D

En ollu syöny koko päivänä ja se alko vähän tuntumaan keikan aikana, Ashley tais pariin kertaan kattoo vähän huolestuneen näkösenä  että oonko mä kunnossa kun en moshannu ja tanssinu niin paljon ku alussa mutta selvisin kumminkin ihan hyvin keikan loppuun asti. Koko show oli ihan mahtava! Keikan jälkeen lähdin ulos etsii kavereita ja löysinkin kaikki ehjänä ja hyvinvoivana loppujen lopuksi. BVBtä ei tarvinnu kauaa odotella ulos, he lähti melkein samantien suoraan taksilla pois. Mekään ei siihen enää jääty vaan lähdettiin tubella Victoriaan metsästää ruokaa. Niin kiitin luojaa sen keikan aikasesta loppumisesta koska TFL:än bussit on suoraan helvetistä mun mielestä ja tubet lakkaa kulkemasta keskiyöllä.

Victoriassa ei löydetty enää mitään muuta olevan auki kuin mäkkäri mutta sekin kävi, ahmasin oikeesti ehkäpä maailman kuivimman kalahampurilaisen kitaani maailmanennätys aikaan, saatettiin meidän Birminghamilaiset kaverit bussiasemalle ja suunnattiin hotellille omaan punkkaan jossa nukuin samaan pötköön varmaan 12 tuntia.