Black veil brides @ The electric ballroom, 15.03.2015

Keikkapäivä numero 2, sunnuntai, alkoi lohduttomasti klo: 03.30. Noin kolmen tunnin unien ja kolmen herätyksen jälkeen pääsin vihdoin ylös. Even ylös potkiminen kesti vähän pitempään mutta nousi kumminkin. Kamat pistettiin takas kasaan, jäätyilin aika pahasti ja pakkaaminen ja meikkaaminen kesti pitempään kuin normaalisti mutta neljän jälkeen päästiin vihdoin ulos. Matka camdeniin kesti melkein tunnin, oltaisiin oltu nopeemmin perllä tubella mutta hyvä olla jälkiviisas.

Muut porukasta oli ollut jonossa jo periaatteessa kahdelta edellisenä päivänä ja jonossa oli jo pari muutakin kun savuttiin. Siitä alkoi sitten taas yksi epämukavimmista jonotuksista ikinä. Jotkut huumediilari räppärit oli saanu ideakseen tunkeutua meidän seuraan ja nukkuivat meidän kanssa meidän peiton alla soittivat musiikkiaan (joka oli aivan hirveetä). Melkeinpä heti tultuamme lähdettiin mäkkäriin aamupalalle muiden jonottajien perässä ja oltiin siellä niin kauan että se ainoa kaverimme joka jätettiin niiden räppäreiden kanssa nukkumaan tuli matkalla meitä kädet puuskassa ja vihasena vastaa. Sry babe :D Mentiin jonoon hetkeksi, vain lähteäksemme kohta uudestaan Costaan, vain koska siellä oli oikeesti kylmä ja niitä räppäreitä ei vaan voinu kestää. Kuulemma sen musiikin soittamisen ja mukana laulamisen lisäksi ne teki muutakin... epämukavaa siellä peiton alla.  Sieltä tullessa pysyttiin aikalailla siellä jonossa ja hirveesti mitään erityistä ei siellä tapahtunu.

Tunsin sieltä ennestään ainoastaan pari ihmistä mutta siellä oli ihan hirveesti ihmisiä edellisiltä keikoilta missä olen ollut ja sillon tällön joku tuli sanomaan että "hey I remember you". Odotin myös että tuleeko viimeksi tapaamani ruotsalaiset fanit taas tuonne koska kiva tietää että muutkin on lentäen tullu paikalle ja olihan heistä ainakin toinen siellä. Heitettiin taas high fivet, että hey neighbour ja juteltiin enemmän. Meistä myös kulki siellä jotain huhua koska kun menin takaovilta hätyyttelee kavereita tulee takas jonoo niin joku kysyi että oonko Suomesta ja mainitsi että joku täällä on myös Hollannista. Silleen että yeah that will be me and my friend. :D

About tuntia ennen ovien aukeamista käytiin heittää tavarat kaverin kämpille joka asuu Camdenissa, laitettiin hiukset, korjattiin meikit ja takasin asiaan. Jos joku on koskaan käyny Camdenissa niin ehkä kertoo paljon porukan määrästä se että jono kulki keikkapaikalta Camden marketin toiselle puolelle, kääntyi, tuli takasin keikkapaikalle, rikkui silleen että me päästiin ovesta sisään ja jatkui metroasemalle. Jono oli google mapsin mukaan noin 150 m pitkä. Oli kyllä voittaja fiilis kävellä koko sen porukan ohi jonon eteen. Olin jonossa siis kuudes.

Ovet aukesi ja päästiin tietysti eturiviin ja taas Ashleyn eteen. Ensimmäinen lämppäri oli Like A Storm. Ihan ok. Hyvä esiintymää (laulaja hyppäsi keskelle yleisöö laulamaa :D) mut musiikki ei niin hirveesti iskeny. Fearless Vampire Killers oli parempi En odottanu niitä ollenkaan koska viimeksi keikka oli mun mielestä tylsä, mutta onneksi se varmaan oli vaan paska keikka heiltä. Black Veil Brides taas oli mahtava ihan kun aina ennenkin. Setti oli samanlainen kaikkine mikin kierrätyksineen ja Turka Mayneineen mutta pari eri biisiä he soitti.

Keikan loppumisen jälkeen mentiin sitten odottelemaan takaoville. Kaikki bändiläiset livahti ulos aika nopeesti, Ashley ensimmäisenä ja Andy viimeisenä. CC jutteli hetken fanien kanssa ja heitettii high fivet matkalla bussiin. Jäätiin siihen bussille vielä odottelemaan, aika pitkäksi aikaa, koska Andy oli kaverilleni luvannut tulla moikkaamaan. Ei sitten loppujen lopuksi tullut mutta BVBn crew tuli aika tutuksi. Yhtä me kutsuttiin rabbit guyksi koska se tuli meille yhdessä vaiheessa valittamaa liia pienistä salaatti annoksista ("they're like made for rabbits!"), kertoi meille omista kokemuksistaan eri bändien kanssa ja kerto meille vitsejä mutta ei suostunu kertoo yhtä loppun ja Suomes mun on pakko kysyy miten se jatkuu. :D

Päädyttiin sitten klo 3 aikaan lähtemään hotellille takasin, pienen etsimisen jälkeen löysin bussin joka menee Victorialle ja sieltä sitten hostellille ja nukkumaan.

Black veil Brides @ The Garage, 13.03.2015

Taas sitä mentiin. Syksyllä sain kuulla että Black Veil Bridesilla tulee olemaan keväällä erityiskeikkoja Lontoossa. En oikeesti edes ajatellu mitään kun vahingossa vaan ostin ne liput itselleni. Kummallekin. keikalle.

Tarinamme alkaa torstaina 12.03. klo: 12. Ei paljoa naurattanu lähteä 07.30 töihin mutta pakko oli mennä kun käsky kävi. Tunnit mateli hitaasti mutta vihdoin kello tuli 12 ja olin sillä kellon lyömällä huutanut jo adios kaikille ja ovesta pihalla.

"Can you not"

Matkamme Pirkkalan ja Standsteadin kautta Lontooseen oli pitkä ja kivinen tie jonka varrelle mahtui muun muassa eräs koulumme henkilökunnan edustaja joka puhtaaksi kauhuksemme istui lennolla aivan viereemme, huono internet, väsy ja ikuisuuksia kestänyt bussimatka. Kannattaa mennä bussilla Stansteadista Lontooseen niin tajuatte  kuinka iso kaupunki on kyseessä (matka kesti 2 tuntia).

Vihdoin saavuttiin perille, löysin mun tytöt ja pienien hankaluuksien ja Starbucksin kautta löydettiin myös hostellille. Heitettiin tavarat sinne ja lähdettiin melkein samalta istumalta metsästämään mulle huopaa ja makuupussia jota ei kumminkaan koskaan löytyny. Enkä loppujen lopuksi ees semmosta tarvinnu, I'm made of steel, I don't need one!

The blond crew

00.00 oltiin The Garagella ja siitä se 12 tunnin horrori alkoi. Päivää ei lasketa horroriksi koska sen kyllä kestää. Heräilin puolen tunnin välein kun vihdoin pääsin semmoseen tilaan että nukutti. Näin outoja unia, kuten että MSI:n Lindsay Way tuli pitää mulle seuraa kun muut nukku ja me juteltii MSI:n tulevaisuudesta, Gerardista ja Banditista. What!? Aamulla luulin vielä että se oli totta kunnes mäkkärin vessassa heräsin kylmään todellisuuteen.
Vihdoin kello hiipi klo: 07 ja me lähettiin Even kanssa hostellille syömään koska kyllä nyt ilmaset aamupalat pitää käyttää hyväkseen! 9 tultiin takasin, päästettiin muut niiden hostellille suihkuun.

                                                 Can you not be so hawt

Bändi saapui paikalle joskus 12 aikaan. Satuin itse todistamaan kun he siirtyivät pakusta keikkapaikalle. Jäätiin sinne sitten odottelemaan koska tiedettiin että ei ne vielä siihen aikaan sinne jää ja niinhän he sitte sieltä siirtyivät haastatteluun muualle ja CC tuli hetkeksi meidän seuraksi sitä ennen. Haastattelun jälkeen Ashley tuli tapaa meitä ja Ashleyn mentyä Andy jäi pihalle heittämään läppää ja dissaamaan niiden roudareita.

Klo 16 aikoihin lähdettiin viemään meidän tavaroita hostellille joka siis sijaitsi toisella puolella Lontoon keskustaa ja takasin keikkapaikalla oltiin noin 18 aikoihin. Sain mun ylimääräisen lipun myytyä ja päästiin takaisin jonoon puoli tuntii ennen ovien aukasuu. Meidän poissaollessa muu porukka oli tehny tuttavuutta molempien järkkärien kanssa ja oikeesti harvoin tapaa ketään niin mukavia ovi järkkäreitä ja ne oli jopa melko ajoissa.

Ekalla keikalla ei ollu lämppäribändiä joten luultiin että keikka alkaa 20.00. Kumminkin heillä oli jotain teknisiä ongelmia nimimerkillä yksi lavan lampuista paisto mua silmään kunnes joku roudareista tuli sen korjaa. Sen lisäks äänentoistokin jotenkin temppuili hieman. Mutta asiat kumminkin saatiin korjattua. He silti odotutti meitä klo 21 asti, soittivat musiikkia ja voin kertoo että siinä jossain 21.30 taisin vähän huutaa että oh for fucks sake guys kun taas alkoi uusi biisi soimaan.

Ylempi video on itse kuvaamani. :)

BVB oli kumminkin kaiken odotuksen arvoinen. Eturiviin kannatti jonottaa 19 tuntia, sen voin ihan käsi sydämellä sanoa. Ei voi valittaa jos saa niin hyvän paikan kuin minä, Ashley pitää kädestä ja heittelee plekuilla. :D  Turka Mayne oli ihan mahtava yllätys ja mikin kierrättäminen yleisössä oli jännittävää ja heiltä rohkeeta kun Andyllä ei nättäny olevan toista mikkiä keikalla mukana ollenkaan. Taisin vähän mainita että olen suomesta joten nyt vittu biletetään. :D Saviour saatiin kuulla acapella versiona ja yleisö laulo osittain niin kovaa että Andya ei ainakaan sieltä yleisöstä meinannut välillä kuulla edes. :D

En ollu syöny koko päivänä ja se alko vähän tuntumaan keikan aikana, Ashley tais pariin kertaan kattoo vähän huolestuneen näkösenä  että oonko mä kunnossa kun en moshannu ja tanssinu niin paljon ku alussa mutta selvisin kumminkin ihan hyvin keikan loppuun asti. Koko show oli ihan mahtava! Keikan jälkeen lähdin ulos etsii kavereita ja löysinkin kaikki ehjänä ja hyvinvoivana loppujen lopuksi. BVBtä ei tarvinnu kauaa odotella ulos, he lähti melkein samantien suoraan taksilla pois. Mekään ei siihen enää jääty vaan lähdettiin tubella Victoriaan metsästää ruokaa. Niin kiitin luojaa sen keikan aikasesta loppumisesta koska TFL:än bussit on suoraan helvetistä mun mielestä ja tubet lakkaa kulkemasta keskiyöllä.

Victoriassa ei löydetty enää mitään muuta olevan auki kuin mäkkäri mutta sekin kävi, ahmasin oikeesti ehkäpä maailman kuivimman kalahampurilaisen kitaani maailmanennätys aikaan, saatettiin meidän Birminghamilaiset kaverit bussiasemalle ja suunnattiin hotellille omaan punkkaan jossa nukuin samaan pötköön varmaan 12 tuntia.

Gerard Way @ The Circus

On ollut vähän hiljasta täällä puolella, niinkun on ollut mun koko elämässä alku vuoden mutta yritän taas kunnostautua tän paikan ylläpidossa. :)

Alunperin minulla oli suunnitelmana mennä jonottamaan Gerard Wayn keikalle the Circukselle 04.02. klo: 21, mutta uuden työpaikan johdosta en saanut keikkapäivää vapaaksi vaikka kuinka vinguin. Pääsin lähtemään töistä vasta 13.30 ja kiireehdin bussille joka lähti klo 14. Bussimatka kesti puuduttavat 2 h 50 min. Yritin nukkuakin mutta ei onnistunu. Puhelinta ei saanu ladattua bussissa joten musiikinkaan kuunteleminen ei oikein ollut mahdollisuus.  Selvisin sen kuin ihmeen kaupalla ja olin perillä Helsingissä 16.50, 2 tuntia ennen ovien aukaisua. Harmitti paljon mutta onneksi on olemassa ihania ja urheita kavereita jotka pitää paikkaa jonossa. Kiitos Lauralle!

Aika jonossa meni nopeeta koska joo poukkoilin joka paikkaan, Sonja tuli moikkaa ja en oo muuten koskaan aiemmin laittanu hiuksia ilman peiliä. :D Oli jännää. Siellä jonossa oli ihan hirveesti tuttuja naamoja. Myöskin se jono oli aivan järkyttävän pitkä, en ois ikinä odottanu että Gerardin keikalle olisi niin paljon tulijoita mutta se jono oli jo minun tullessa siihen keltaselle talolle asti melkein. Kun ovet aukastiin niin se oli jo bussiterminaalin oville. Wow.

Sisälle päästiin melko ajoissa, juoksin kuin hullu aluksi meinasin kääntyä väärään paikkaan mut onneks niin teki moni muukin ja päädyin eturiviin. En tiä mikä se siellä sisällä aina on mutta aika tuntuu jotenki hidastuvan siellä. Tuntu että ollaan juteltu jo pitkään mutta sitten kun katottiin kelloa niin vasta tyyliin vartti menny. Kumminkin aika tuli kun lämppäribändi alotti, Reggie and the full effets.  Oli aika jännä, James on aina yhtä hauska ja seksikäs. Sillä oli ihan mahtavat spiikit mutta musiikista en niin hirveesti piitannu.

Taas tuntu menevän ikuisuus muttta kyllä se Gerard sieltä vihdoin tuli ja sekosin. Hypin hetken aivan hulluna ilman aivoja ja tärisin vaan. Kukaan muu ei näyttäny tekevän niin hehehe oon hullu. Oon odottanu näkeväni sen uudestaan jo monta vuotta ja se vihdoin tapahtu ja oli se vaan niin ihana! Ekana se soitti action catin tietysti ja porukka meni ihan sekasi. Kaikki laulo ja hyppi mukana ja porukka oli niin tiuhassa että olisin hyppiny siinä mukana vaikka en olisi edes tehnyt mitään. Seuraava biisi meni samalla tavalla, porukat heitti sukkia lavalle, mekin heitettiin samalla mun tekemä lippu sinne ja Gerardkin jo kertoi aistivansa hyvin paljon energiaa yleisöstä ja kertoi sen olevan siihen mennessä keikkaa paras koko kiertueelta.

Toisen biisin jälkeen mun oli pakko alkaa rauhottuu. Mun päätä alko särkee vähäsen jo töissä ja yritin päästä siitä eroon keikkaan mennessä mutta ei onnistunu, joten jouduin ottamaan pientä aikalisää aina välillä. Vihlo niin perkeleesti ja yleisön kiljuminen sattu niin paljon että olin hyvin lähellä huutaa gerardille sinne lavalle että voitko pyytää heitä edes hetken olee hiljaa. Mutta pystyin sen kumminkin osittain ignooraamaan ja loppuvaiheessa keikkaa se menikin jo aikalailla pois ainoastaan palatakseen takasin keikan jälkeen.

En muista kaikkia biisejä millään mutta Brother kuullosti ihan mahtavalta kun kaikki laulo mukana! Ja Gerardin spiikit oli hyviä kuten aina! Lähinnä kertoi miten jotkut biisit on syntyny ja mistä ne kertoo ja siten puhui paljon vakavista aiheista kuten mielisairauksista ja toisten ihmisten hyväksymisestä sellaisena kuin on, mutta väliin heitti läppää yleisön kanssa. :D *joku huutaa jotain*" "What? You want my arm?" *huutaa uudestaan* "You want to touch my arm?" *huutaa vielä kerran* "Oh you wanna touch my hair! No you can't touch my hair, I'm almost 40, I wanna keep whats left" :D Ihana <3
Se myös jonkun biisin aikana katsoi mua pitkään silmiin ja minä takasin katsoessa unohdin sanat biisistä. :D Yritän syövyttää tuon muiston mun verkkokalvoille mahdollisimman hyvin sillä kuvaa en siitä hetkestä saanu!

Siellä sitä eturivissä ollaan taas edustamassa.

Keikan jälkeen oli ihan semmonen fiilis että onko se todellakin ohi nyt jo. Laura repäsi poistumismatkalla joltakulta setti listan mukaansa ja tie ulos sieltä oli todellakin taistelun takana. Vihdoin kumminkin päästiin sieltä pois, löysin Katinkin ja lähdettiin hakemaan tavaroita bussiterminaalin lokerikoista ja suunnattiin saman tien the circuksen takaoville odottelee gerardia. Siellä oli maailman tiukimmat järkkärit jolta ei näyttäny löytyvän huumoria yhtään. Siellä odottelemassa oli epäilemättä joku 100 fania, mutta sen jälkeen kun Gerard ilmotti että nimmarinjakoa ei ole sinä iltana niin varmaa puolet lähti. Tunnin odottelun jälkeen nähtiin kumminkin Gerard vilaukselta kun se käveli meidän ohi bussiin ja söpösti hymyili meille ja heilutti ja sanoi jotain että I love you. :D

Sen vilahduksen jälkeen arvuuteltiin Katin kanssa että keretäänkö me bussiin enää, 4 minuuttia oli lähtöön. Matkalla kerettiin syyttä jo Gerardia myöhästymisestä ja kaikesta mahdollisesta mutta ihmeen kaupalla kumminkin kerettiin! Taas yhden Helsinki - Tampere yövuoron kokeneena voin sanoo että todella vihaan sitä vuoroo. Everythings all fun and games until keimolan portti. Siihe asti jaksaa jutella mut sit rupee väsyttää ja sit alkaa tuntuu siltä että tää matka ei lopu koskaan.
Kotiin pääsin kumminkin turvallisesti ja tässä odottelen Lontoon reissun alkua. :) Se tulee olee hauskaaaaa!