Gerard Way @ The Circus

On ollut vähän hiljasta täällä puolella, niinkun on ollut mun koko elämässä alku vuoden mutta yritän taas kunnostautua tän paikan ylläpidossa. :)

Alunperin minulla oli suunnitelmana mennä jonottamaan Gerard Wayn keikalle the Circukselle 04.02. klo: 21, mutta uuden työpaikan johdosta en saanut keikkapäivää vapaaksi vaikka kuinka vinguin. Pääsin lähtemään töistä vasta 13.30 ja kiireehdin bussille joka lähti klo 14. Bussimatka kesti puuduttavat 2 h 50 min. Yritin nukkuakin mutta ei onnistunu. Puhelinta ei saanu ladattua bussissa joten musiikinkaan kuunteleminen ei oikein ollut mahdollisuus.  Selvisin sen kuin ihmeen kaupalla ja olin perillä Helsingissä 16.50, 2 tuntia ennen ovien aukaisua. Harmitti paljon mutta onneksi on olemassa ihania ja urheita kavereita jotka pitää paikkaa jonossa. Kiitos Lauralle!

Aika jonossa meni nopeeta koska joo poukkoilin joka paikkaan, Sonja tuli moikkaa ja en oo muuten koskaan aiemmin laittanu hiuksia ilman peiliä. :D Oli jännää. Siellä jonossa oli ihan hirveesti tuttuja naamoja. Myöskin se jono oli aivan järkyttävän pitkä, en ois ikinä odottanu että Gerardin keikalle olisi niin paljon tulijoita mutta se jono oli jo minun tullessa siihen keltaselle talolle asti melkein. Kun ovet aukastiin niin se oli jo bussiterminaalin oville. Wow.

Sisälle päästiin melko ajoissa, juoksin kuin hullu aluksi meinasin kääntyä väärään paikkaan mut onneks niin teki moni muukin ja päädyin eturiviin. En tiä mikä se siellä sisällä aina on mutta aika tuntuu jotenki hidastuvan siellä. Tuntu että ollaan juteltu jo pitkään mutta sitten kun katottiin kelloa niin vasta tyyliin vartti menny. Kumminkin aika tuli kun lämppäribändi alotti, Reggie and the full effets.  Oli aika jännä, James on aina yhtä hauska ja seksikäs. Sillä oli ihan mahtavat spiikit mutta musiikista en niin hirveesti piitannu.

Taas tuntu menevän ikuisuus muttta kyllä se Gerard sieltä vihdoin tuli ja sekosin. Hypin hetken aivan hulluna ilman aivoja ja tärisin vaan. Kukaan muu ei näyttäny tekevän niin hehehe oon hullu. Oon odottanu näkeväni sen uudestaan jo monta vuotta ja se vihdoin tapahtu ja oli se vaan niin ihana! Ekana se soitti action catin tietysti ja porukka meni ihan sekasi. Kaikki laulo ja hyppi mukana ja porukka oli niin tiuhassa että olisin hyppiny siinä mukana vaikka en olisi edes tehnyt mitään. Seuraava biisi meni samalla tavalla, porukat heitti sukkia lavalle, mekin heitettiin samalla mun tekemä lippu sinne ja Gerardkin jo kertoi aistivansa hyvin paljon energiaa yleisöstä ja kertoi sen olevan siihen mennessä keikkaa paras koko kiertueelta.

Toisen biisin jälkeen mun oli pakko alkaa rauhottuu. Mun päätä alko särkee vähäsen jo töissä ja yritin päästä siitä eroon keikkaan mennessä mutta ei onnistunu, joten jouduin ottamaan pientä aikalisää aina välillä. Vihlo niin perkeleesti ja yleisön kiljuminen sattu niin paljon että olin hyvin lähellä huutaa gerardille sinne lavalle että voitko pyytää heitä edes hetken olee hiljaa. Mutta pystyin sen kumminkin osittain ignooraamaan ja loppuvaiheessa keikkaa se menikin jo aikalailla pois ainoastaan palatakseen takasin keikan jälkeen.

En muista kaikkia biisejä millään mutta Brother kuullosti ihan mahtavalta kun kaikki laulo mukana! Ja Gerardin spiikit oli hyviä kuten aina! Lähinnä kertoi miten jotkut biisit on syntyny ja mistä ne kertoo ja siten puhui paljon vakavista aiheista kuten mielisairauksista ja toisten ihmisten hyväksymisestä sellaisena kuin on, mutta väliin heitti läppää yleisön kanssa. :D *joku huutaa jotain*" "What? You want my arm?" *huutaa uudestaan* "You want to touch my arm?" *huutaa vielä kerran* "Oh you wanna touch my hair! No you can't touch my hair, I'm almost 40, I wanna keep whats left" :D Ihana <3
Se myös jonkun biisin aikana katsoi mua pitkään silmiin ja minä takasin katsoessa unohdin sanat biisistä. :D Yritän syövyttää tuon muiston mun verkkokalvoille mahdollisimman hyvin sillä kuvaa en siitä hetkestä saanu!

Siellä sitä eturivissä ollaan taas edustamassa.

Keikan jälkeen oli ihan semmonen fiilis että onko se todellakin ohi nyt jo. Laura repäsi poistumismatkalla joltakulta setti listan mukaansa ja tie ulos sieltä oli todellakin taistelun takana. Vihdoin kumminkin päästiin sieltä pois, löysin Katinkin ja lähdettiin hakemaan tavaroita bussiterminaalin lokerikoista ja suunnattiin saman tien the circuksen takaoville odottelee gerardia. Siellä oli maailman tiukimmat järkkärit jolta ei näyttäny löytyvän huumoria yhtään. Siellä odottelemassa oli epäilemättä joku 100 fania, mutta sen jälkeen kun Gerard ilmotti että nimmarinjakoa ei ole sinä iltana niin varmaa puolet lähti. Tunnin odottelun jälkeen nähtiin kumminkin Gerard vilaukselta kun se käveli meidän ohi bussiin ja söpösti hymyili meille ja heilutti ja sanoi jotain että I love you. :D

Sen vilahduksen jälkeen arvuuteltiin Katin kanssa että keretäänkö me bussiin enää, 4 minuuttia oli lähtöön. Matkalla kerettiin syyttä jo Gerardia myöhästymisestä ja kaikesta mahdollisesta mutta ihmeen kaupalla kumminkin kerettiin! Taas yhden Helsinki - Tampere yövuoron kokeneena voin sanoo että todella vihaan sitä vuoroo. Everythings all fun and games until keimolan portti. Siihe asti jaksaa jutella mut sit rupee väsyttää ja sit alkaa tuntuu siltä että tää matka ei lopu koskaan.
Kotiin pääsin kumminkin turvallisesti ja tässä odottelen Lontoon reissun alkua. :) Se tulee olee hauskaaaaa!